Minimarathon

Huikean ihana lasten urheilutapahtuma, Minimarathon, on taas takana. Viime vuonna juostiin Mikaelin kanssa ekakertaa, ja koska kokemus oli niin kiva, ilmoitin molemmat pojat mukaan tänä vuonna.

Ihastuin vuosi sitten siihen hyvään tsemppihenkeen, mikä tapahtumassa oli. Tai etenkin siihen, miten oma lapsi havahtui juoksun riemuun, voitti itsensä ja avoimesti kannusti muitakin osallistujia ollen aidosti onnellinen kaikkien puolesta.

Danielille tämä oli ensimmäinen kerta. Edellisenä päivänä hain kisatoimistosta poikien kisanumerot ja pirtsakan oranssit kisapaidat, ja innolla ne puettiin aamulla päälle.

Ensin aamujumppaa Paulan kanssa. Yhteistyökumppaneiden kivat puuhapisteet viihdytti lähtöön saakka. Sateinen keli hieman haittasi hauskanpitoa, sillä esim. HopLopin toimintapistettä ei voitu avata. Ei se kuitenkaan tapahtuman yleistunnelmaa latistanut, eikä lasten kisafiilistä. Pojat odottivat innolla vain pääsyä juoksemaan.

Minikoripalloa, turbokeihästä, pallonheittoa, pituushyppyä ja kaikista sai pienen "palkinnon". Muutakin hauskaa olisi ollut, mutta leikittiin vain mitä ehdittiin ennen lähtöä ensimmäisessä erässä.

Pojat lähtivät yhdessä hyppäämään pituutta, ja Dani ainakin antoi kaikkensa. Märkä hiekka tarttui aika hienosti vaatteisiin:D

Tsempit Paulalta ja kohti lähtöaluetta. Kohta mennään. Mikael oli odottanut juoksukisaa jo kauan, monta päivää, ja etenkin koko edellisen illan puhui siitä, eikä vissiin oikein meinannut saada untakaan. Hassua, miten hyvin neljävuotias muisti viime vuoden tapahtuman. 

Lämmittelyjumppa vielä.

5-vuotiaiden (ja alle) poikien sarja lähti ensimmäisenä, mutta parissa osassa, kun osallistujia oli niin paljon. Alkumatka juostiin käsikädessä, että ei siinä ruuhkassa eksytä toisistamme, mutta Mikael singahti kunnon juoksuun heti kun sai tilaisuuden. Yritin Danin kanssa pysyä perässä välillä kantaen, mutta tietenkin poika mieluusti juoksi itse omaan tahtiinsa. Reippaasti ja naureskellen hän juoksikin, ja juuri ja juuri jaksoi koko matkan. 

Mikaelista näkyi vain selkä:) Olisi pitänyt olla kaksi aikuista mukana, jotta molemmilla olisi ollut juoksuseuraa. Mikael välillä odotteli meitä, ja juoksi sitten taas karkuun, ja lopuksi tuli meitä vastaan mitali kaulassa onnellisena.

Vielä jaksaa viimeiset metrit!

Onnelliset pienet<3 "Mitalikippis" ja sitten ihanien eväiden kimppuun, joita osallistujat saivat maalialueella.

Lapset saivat ilmapallot, banaania, rusinoita, tikkarit, täysjyvämakaronia, kuplavesipullot ja välipalakeksit, ja lähtöalueelta kivat jumppakassit, johon eväät sai mahtumaan. Kiitos!

Ihana kokemus takana, ja ensivuonna juostaan taas. Kun käveltiin takaisin lähtökentälle, niin Mikael tsemppasi pikkuveljeä välillä juoksemaan, ja laittoi sitten mitalin veikan kaulaan kehujen kera. Niin ihania ovat:)

Kiitos vielä myös ihanille ihmisille radan varrella kannustuksesta (ja lopuksi opastuksesta, kun palasimme lähtökentälle hakemaan lastenrattaita).