Korkeasaari vuoden ympäri

Perinteisesti olen ajatellut, että Korkeasaareen mennään kerran kesässä, eikä välttämättä joka vuosi. Samalla kyseiseen visiittiin on valikoitunut se kaunis, joskin paahteinen päivä. Eläimiä lähinnä bongaillaan, ja harmittaa, jos jokin jää näkemättä. Kissaeläimet loikoilevat varjossa, hämärässä viihtyviä eläimiä ei näy hännänkään vertaa. Jos liikettä onkin, niin ihmisiä on ruuhkaksi asti edessä, ja vain hyvällä tuurilla ehtii nähdä ohikävelevän tiikerin. Voisiko ajatella, että bongailun sijaan eläintarhaan menisikin viettämään aikaa ilman suorituspaineita? Että eläimistä menisi sinne oppimaan jotain ihan rauhalliseen tahtiin tutustumalla?

En edes tiennyt (tai ajatellut), että Korkeasaari on auki muulloinkin kuin kesäkaudella. Kannattaako sielä sitten muulloin käydäkään?

Tässä ensimmäistä kertaa vuosikortin omistavan kokemukset n. vuoden ajalta. Emme asu ihan naapurissa, ja enimmäkseen kuljen lasten kanssa kolmestaan ja autotta. Ollaan kuitenkin käyty reilun kymmenen kertaa päiväretkellä tai lyhyemmällä käynnillä Korkeasaaressa tämän vuoden aikana. Parasta on se, että eläimet elävät elämäänsä siitä piittaamatta, onko niitä joku katselemassa aitauksen takana. Päivästä toiseen ja vuodenajasta toiseen ne elävät oman mielensä ja viettiensä mukaan, ja kun sattuu oikeaan aikaan oikeaan paikkaan, niin polut saattaa kohdata. Se on jotain, mihin ei voi vaikuttaa ruksimalla etukäteen sen kesälomapäivän, kun mennään perheen kanssa eläintarhakäynnille.

Kun syksyllä kuulin ensimmäistä kertaa leijonan karjuvan (vaikka olin siihen mennessä monta kertaa käynyt niitä katsomassa) olin vaikuttunut.

On ihan mahtavaa nähdä eri eläimiä erilaisissa puuhissa melkein joka kerta. Toisinaan nukkumassa, leikkimässä, ruokailemassa, jopa perheonnea yrittämässä jne.

Olen onnistunut näkemään sellaisia eläimiä, joita en ollut vielä koskaan aikaisemmin bongannut. Ilves, näätäeläimet ja ahma esimerkiksi ovat pysyneet visusti piilossa, mutta kun tarpeeksi monta kertaa on käynyt, niin niidenkin touhuja on päässyt seuraamaan. Joskus käynti olisi syytä ajoittaa hieman myöhempään, niin näkisi iltaisin aktivoituvia kavereita enemmän.

Olen oppinut siitä, miten vuodenaikojen vaihtelu vaikuttaa eri eläinten ulkonäköön ja elämään. Ei ollut muuten käynyt mielessäkään, että kamelilla on talviturkki!

Alla jonkun verran kuvia meidän vuoden käynneiltä, sillä ne kertovat enemmän kuin tuhat sanaa tässä.

(Pahoittelen heti alkuun, että tästä jutusta tuli pitkä etenkin ison kuvamäärän takia, vuodessahan niitä kertyy, vaikka valikoikin vain kivoimmat.)

Ensimmäinen visiittimme vuosi sitten oli heinä-elokuun vaihteessa. Tartuin silloin vuosikorttitarjoukseen, vaikka epäilin, että tuleeko sielä niin kauheasti käytyä sittenkään. Muutama kerta kuitenkin riittäisi kattamaan summan, joten otin "riskin". Ekavisiitti oli oikein mukava, ja nähtiin paljon eläimiä, vaikka kaikki ei aktiivisia ollutkaan. Tarhapolut ja kilpparikurvi oli silloin uusi juttu, ja ensisijaisesti haluttiin ne käydä katsastamassa.

   

Pojat saivat tiikeripäivän kunniaksi kasvomaalaukset. Vuosikortin ostajan etuna ilmaiseksi!

Vikunjaväylällä päästiin lähelle Maroja ja Vikunjoja. Lyhyt opastus antoi myös sopivan palan tietoa kyseisistä eläimistä, jotka ei ainakaan minulle kovin tuttuja olleet ennestään.

Leijona nautiskeli "mehujäästään". Tiikerikin nähtiin, vaikkakin kaukaa.

En juurikaan suunnittele visiittejä etukäteen, mutta aika usein ollaan satuttu paikalle ruoka-aikaan:)

Toinen Korkeasaarivisiitti, elokuussa pari viikkoa myöhemmin. Tehtiin rennompi visiitti vähemmällä "pakko nähdä kaikki" -paineella. Nähtiin sillä kertaa mm. leijonien ruokintaa, tiikeri hieman aktiivisempana ja viime kerralla kiertämättä jääneet trooppiset talot.

Leijonapäivänä leijonanpennun kuvan lisääminen someen (tuolloin oli arvonta käynnissä) taisi antaa meille pari pääsylippua palkinnoksi. Otin vuosikortin vain itselleni (opiskelija), ja pojat pääsivät alle neljävuotiaina ilmaiseksi, ja siten noilla palkintolipuilla saatiin isi ja tytärpuoli mukaan myöhemmin. Aina kannattaa siis osallistua!

Kissojen yössä ensikertaa.

Kävin lasten kanssa, eikä siten oltu kovin myöhään, vaan lähdettiin sopivasti juuri ennen ihmispaljouden saapumista paikalle. Hyvä niin, sillä rattaiden kanssa olisi varmaan tullut ahdasta. Mitään ihmeellistä ohjelmaa ei käyty katsomassa, leijonan ruokinnan lisäksi. Muistaakseni hieman heikko opastus paikanpäällä johti siihen, että en vain osannut etsiytyä paikalle, kun jotain ohjelmaa olisi lapsille ollut. Nyt toki tunnen saaren paremmin, eikä opastuksen vähyys haittaisi, mutta silloin se harmitti.

Kissat oli kuin olikin liikkeellä <3

   

Mikael ei tyytynyt kissa-aiheisiin kasvomaalauksiin. Piti saada lehmä. Hieman hämmentynyt neiti kuitenkin oli joustava vaativan asiakkaan edessä, ja Mikael sai myös käärmeen.

 

Otimme poikien kanssa venekyydin pois ekakertaa. Elämys sekin!

Sitten tuli syksy...Kannattaako sinne Korkeasaareen enää edes mennä? Me mentiin, kun oli Pikkupanda-päivä. 

Mikael sai taas kivan kasvomaalauksen:)

Karhuja painoi uni ihan silminnähden!

Me ei stressattu enää lainkaan siitä, mitä me nähdään saaressa käydessä. Sen sijaan pyörittiin hiekassa ihan antaumuksella! Ja maltoin minä käydä ihan kakkupalan ostamassa yhteiseksi herkuksi. Oli muuten hyvää, ja ihan kohtuuhintaistakin. Ravintoloissa on sittemmin tapahtunut muutoksia, enkä ole uskaltanut edes käydä katsomassa, mitä niissä tarjoillaan. Onneksi saaressa on paljon mukavia eväidensyöntipaikkoja pienemmän budjetin vierailijoille.

Lumileopardin poikaset touhasivat kauempana, ja jäätiin niitä seuraamaan. Yksi kiinnostui meistä sen verran, että tuli ihan tervehtimään. Ollaanko kavereita? Heitä yläfemma!

Lapset innostui (karvattomat ja karvaiset) sen verran, että päätin ottaa omani hieman kauemmas. Päättivät kisutkin sitten mennä lepäämään.

Jee, veneellä taas kotimatkalle, ja kyllä, kannattaa sinne mennä syksylläkin. Ehkä parasta aikaa vierailulle, kun ihmisiä on liikkeellä vähän, ja eläimillä riittää puhtia.

Sitten oli aika mennä koko perheen kanssa, joten saavuttiin paikalle autolla. 

Kissalaaksossa toivottiin perheonnea, kun molemmat olivat samassa aitauksessa (ja ihanaa, sitähän saatiin!)

Pesukarhut taitaa olla useimmiten jäänyt meiltä piiloon. Ehkä ekakertaa huomasin niiden olemassaolon saarella:)

Pikku-Hope ja mami<3

Halloweenin aikaan käväistiin myös, näköjään naamiaisasutkin oli päällä.:)

Taidettiin tulla arpaonnen toivossa, sillä teemana oli lumileopardit, ja varmaan osallistuttiin johonkin kisaan;) Ei tullut voittoa tosin:D Lyhyt visiitti, mutta voi miten kaunis on syksyinen Korkeasaari!

Talvi tuli Korkeasaareen... Miltähän se elämänmeno on muuttunut, karhut ainakin nukkuisivat vain, mutta entäs muut eläimet? Mahtavatko viihtyä lumen ja pakkasen keskellä? Kovasti oli ääntä ainakin, kissalaaksossa karjahdeltiin, ja vaikka maisema muuttui, niin eläintarha säilyi elävänä. Kameli oli saanut komean talvikarvan, ja monia eläimiä nähtiin hiljaisesta ajasta huolimatta. Jokunen vierailija tuli vastaan, mutta aika lailla omassa rauhassa saatiin katsella ja kulkea lasten kanssa.

Talvella käyntimme harventui, sillä kulkeminen pienten lasten ja rattaiden kanssa on aina vähän vaikeampaa pidemmän matkan takaa (mainitsen kuitenkin, että Korkeasaaressa on väylät hyvin hoidettu, eikä sielä liikkuminen ole mikään ongelma!). Talviset käynnit oli meille erilainen tapa viettää aikaa yhdessä, emmekä kiertäneet koko aluetta kerralla. Vaikka trooppiset talot olisi varmaan ollut kiva tapa paeta pakkasia, niin emme tainneet niihin rattainemme ahtautua.

Ystävänpäivänä tultiin, kun saatiin vuosikorttilaisena ottaa kaveri ilmaiseksi mukaan. Isi siis pääsi mukaan, ja ei tarvinnut bussillakaan kulkea;) 

Ihanaa lunta!

Ystävyys-reitin varrella oli kivoja kylttejä eläimistä ja ystävyydestä. Ja hei, karhut olivat heränneet n. kuukautta tavallista aikaisemmin!

Ihanaa ystävänpäivää! <3

Sitten tuli kevät!

Ja miten koko saari heräsikin uuteen eloon, vaikka ei se koskaan täysin uinunutkaan! 

Kevätkesällä nähdään lapsukaisia ja mm. kamelin talvikarva alkaa irtoamaan hurjan näköisenä. Linnut pesii ja riikinkukotkin alkaa innostua... Tällä vierailukerralla Let It Grow-kampanjan mukaisesti Korkeasaaressa heräteltiin etenkin huomaamaan, kunnioittamaan ja suojelemaan lähiluontoa ja sen monimuotoisuutta. Täytettiin silloin Mikaelin kanssa bongauslistaa kotimaisista eläimistä.

  

Kesä ja poikasia, hurmaavia riikinkukkoja, tarhapolut aukesivat ja uudistuksia tulee koko ajan...

Karhujen ruokintaa oli hauska seurata. Melonia, omenaa ja hunajaa, nam:)

Säikky söpö vikunja.

Käytiin näköalatornissakin. Ei ehkä paras keli maisemien ihailuun, mutta muuten kiva kuitenkin.

Mikael sai uudistetusta kaupasta hännän, kun puvusta sellainen puuttui. Kyllä nyt kelpaa! Korkeasaareen avattiin karkkikauppakin, joten testattiin sekin lähtiessä.

Testattiin muuten myös uusi reitti Kalasataman metroasemalta "Isoisänsillan" kautta Korkeasaareen. Lapsille oli niin huippua, kun matkan varrella oli paljon kilpikonnia, jotka osoittivat tietä.

Reitti oli kiva ja kaunis. Meillä se hieman pidentää matkaa, mutta mielellään käytän sitä silti jatkossa.

Korkeasaaressa avattiin uusi Hämärätalo, ja käytiin heti alkuun tutustumassa. Sielä toivotaan hiljaisuutta. Ihanan tunnelmallinen paikka sirkutuksineen. Ja miten söpö uusi asukas sielä olikaan!

Aavikkokettu<3

Ja sitten Kauppatorille vesitse nyt ekakertaa tänä vuonna.

Vielä pakko mainita, että tänä kesänä on tulossa vielä vaikka mitä jännittävää uutuutta, nimittäin myöhemmin avattavassa vuohipihassa kesyjä vuohia pääsee jopa paijaamaan. Lisäksi odotan innolla, koska tiikeri- ja manulipentue uskaltautuu uteliaiden silmien eteen. Hämärätalossakin vielä näytti osittain olevan hommat kesken, sillä lasien takana oli nelivarvassiilien ja jemeninkameleontin sijaan ihmisotuksia. ;D 

Tänä kesänä ja syksynä meille tulee siis varmasti vielä useampi käynti.

Suosittelen kyllä Korkeasaarta vuoden ympäri. On ollut mahtavaa ihan itsekin oppia eläimistä vaikka mitä tämän vuoden aikana, ja parasta on se, että lapset oppivat ymmärtämään luonnossa tapahtuvia ilmiöitä ja eläinten elämää pienestä pitäen. Vaikka eläintarhareissu kuuluu usein kesälomaan, suosittelen käymään Korkeasaaressa lomakauden ulkopuolellakin. Palvelut ehkä vähenee, mutta niin vähenee ruuhkatkin. Itse olen ehkä kaikkein eniten pitänyt alkukevään ja syksyn vierailuista, vaikka toki kesällä on omat erityispiirteensä.

Meillä on takana kiva vuosi vuosikortin kanssa. Mikaelkin sai oman kortin, kun täytti 4. Saareen pääseminen on toki aina oma vaivansa rattaiden ja julkisten ajoneuvojen kanssa vaihtoineen, ja lomakaudella ZooBussiin ei rattailla edes mahtunut. Sitenkin lomakauden ulkopuolella on ollut mukavampi mennä, kun aina on ollut hyvin tilaa bussissa. Onneksi saapumiseen on tullut lisää vaihtoehtoja, ja mekin Isoisänsillan auettua alettiin kävelemään saareen Kalasatamasta.

Myös Korkeasaaren vastuullisuus on ihastuttanut, mistä kertoo esimerkiksi luontoonpalautukset ja eläimille tarjotut olosuhteet, virikkeet ja varmasti myös se, että pentuonneakin näyttää olevan. Poikien kanssa ollaan mielellään osaltamme lahjoittaneet rahaa suojelutyöhön ja tarhan asukkaiden virikkeisiin sielä käydessämme. Paitsi eläimistä, olemme siis oppineet niiden tilanteesta ja suojelusta, sekä eläintarhan roolista siinä.