Maaginen Kalevala

Kulttuurialalla on ollut paljon epävarmuutta jo pitkään, mutta alkusyksy vaikutti jo toiveikkaalta. Keväällä peruttuja juttuja pystyi tietyin rajoituksin toteuttamaan eikä syyslomaakaan tarvinnut viettää vain kotona tai lähiympäristössä, vaan mekin lasten kanssa kävimme jopa muutamassa museossa. 

Kun huomasin, että Kanneltalon ohjelmistoon oli tulossa lapsille suunnattua Kalevala-teatteria, ja että liput hupenivat nopeasti, varasin meille paikat katsomosta. Lippujen varaaminen kieltämättä jännitti, sillä koronatilanne oli jälleen yltymässä, ja olimme jo kokeneet erään toisen konsertin siirtymisen hamaan tulevaisuuteen. Meillä kuitenkin kävi sillä tavalla hyvä tuuri, että ostin liput lauantain esitykseen, ja rajoitukset tulivat tiukennettuina voimaan vasta maanantaina. Näin ollen me ehdimme juuri ja juuri nähdä maagisen Kalevala-musikaalin ennen palaamista neljän seinän sisälle.

Säveltäjä Anna Noran teoksen toteutuksesta Kanneltalossa vastasi KLAPS (klassista lapsille) ry. 

Noin 45 minuutin mittainen lastenmusikaali oli suunnattu yli 5-vuotiaille.

 Me ollaan Kalevalaan tutustuttu niin Kunnaksen Koirien Kalevalan kuin Suomen lasten Kalevala -äänikirjankin parissa, joten näytelmässä oli tuttuja juttuja uudessa innostavassa muodossa. 

Se ei siis ollut vain vanhojen tarinoiden kertaamista, vaan niiden tuomista nykypäivään. Musiikkinäytelmä oli mainio tarina suomalaisista supervoimista!

Maaginen Kalevala tarjosi arkisia pulmia ja maagisia ratkaisuja - loitsuja, muodonmuutoksia ja yliluonnollisia suoritteita. Meidän perheen lempparikohtauksia taisikin olla Väinämöisen ja Joukahaisen mittelö sekä hiidenhirven hiihto. Lisäksi näytelmässä nähtiin mm. Sotkan muna, Ainon muodonmuutos, Lemminkäisen pelastuminen Tuonelan virrasta, taikasanojen hankkiminen Antero Vipuselta sekä Pohjolan häät.

Esityksen päätteeksi ulkona hieman toisenlainen esitys. 😊

Maaginen Kalevala: Sävellys: Anna Nora, Ohjaus & Libretto: Kalevalan pohjalta muokannut Juulia Tapola, Visualisointi: Pia Lasonen, Valosuunnittelu: Helena Roivainen, koreografia: Jenni Karjalainen.

Lavalla: Väinämöinen: Jouni Bäckström, baritoni / muut roolit: Annami Hylkilä, sopraano, Emilia Vesalainen-Pellas, sopraano. 

Lapsikuoro: Siiri, Julius, Cessi, Veikko, Vilja, Mitjo, Ohto, Seela

Musiikki: Pianisti: Anna Nora, Kantelisti: Jenni Kaarinan

Autokemut 2-vuotiaalle

Meidän kaksivuotias on erittäin auto-orientoitunut. Se huomattiin jo ennen yhden vuoden ikää - muut lelut ei kovin paljoa kiinnostanut, paitsi jos niillä voi leikkiä kuin autoilla. 😄

Samaten mikään tv-ohjelma ei kiinnostanut (ei oikein edelleenkään), jos se ei ollut Kari Kaara. Näin oli aika selvää, mikä teema pikkumiehen synttäreille tulisi.

Kemuista tuli aika simppelit, ajan hengen mukaisesti vieraita ei ollut montaakaan. 

Tarjolla oli Fazerin autokeksejä...

Tokmannin rekkamieskarkkeja...

hedelmäautoja... (omenalohkoja ja rypäleitä)

tukkirekkoja... (vohvelikeksiä ja suolatikkuja sekä lakritsipaloja - osat kiinnitetty suklaalla)

kasvisjuna...

(paprikaa, porkkanaa ja kurkkua sekä kaurapohjainen dippi)

liikennevalopaloja... (tein mokkapalat maidottomalla ja gluteenittomalla ohjeella - värilliset suklaanapit laitoin vain osaan piirakasta, niin oli ruokarajoitteisille ja rajoitteettomille lähes samat tarjoilut) 

ja öljytörppöjä.

(En ehtinyt näihin tuunata etikettejä, mutta minicolapullot on sellaisenaankin hirveän söpöt!)

 

Lisäksi sitten vielä autokakku, ja koska Kari Kaara tosiaan on suosikki, niin tein kakun jokseenkin Kai Kaa:n näköiseksi. Tämä myös maidoton ja gluteeniton mansikka-voikukkavaahtotäytteinen kakku.

 

Kynttilät puhallettiin varsinaisena synttäripäivänä, joten nyt laitoin vain sädetikun. Sankaria kiinnosti kylläkin enemmän leikkiä ehkä vähän liian onnistuneilla tarjoiluilla. Itse asiassa järjestelin kemut valmiiksi kun lapset olivat poissa, joten takaisin tullessaan sankari ihasteli pöytää ja hoki autoa, eikä niinkään kiinnostunut vieraista ja lahjoista tai muusta 😁 
(Heh, leikki hän kyllä sitten myöhemmin muutakin kuin autoleikkejä tarjottavilla!)

Synttäripuuhiksi askartelin pikaisesti vanerista ja autotietarrasta mäkiradan pikkuautoille. Taidan parannella tuota myöhemmin, sillä loppuilta meni autoja liu'uttaessa - ainakin tienreunoja voisi hieman korottaa, jotta autot pysyy radoillaan, jne.

 

Kahdesta pahvilaatikosta syntyi myös helposti pikkuinen kuorma-auto. Tämän tein ihan viime hetkellä, ja koska alunperin olin tekemässä pikkuautoja, niin ei ihan loppuun asti ajateltu toteutus. Ehkä konttiin olisi voinut sittenkin jättää katon, ja taakse luukun, sillä tähän lapset tarvitsivat nostoapua. Kovasti tässä kuorma-autossa kuitenkin leikittiin. Myöhemmin tuli mieleeni (kun isoveli antoi sankarille ajovauhtia illalla), että joku kangas tai muu pehmuste pohjaan olisi ollut kiva lisä, niin juhlissakin olisi voinut ajella ympäri asuntoa.

Kiitokset vielä synttärivieraille!

 

Longinoja

 

Olemme tehneet retkiä Longinojalle muutaman kerran taimenten näkemisen toivossa. Ajoitukset eivät tosin ole osuneet aivan kohdilleen, eikä onnikaan ole ollut matkassa. Matkan vaivan ja ajanpuutteen vuoksi retket on meillä jääneet harvoiksi, mutta mitenkään vaikeasti saavutettava luontokohde tämä ei ole. Longinoja kiemurtaa Tapanilasta Malmille ja laskee Savelan kautta Vantaanjokeen, ja hyvät bongauspaikat löytyy esimerkiksi aivan kivenheiton päästä Malmin juna- ja bussiasemalta.

 

Kesällä satuimme oikeastaan vähän sattumalta reitin varrelle, joten seurasimme hauskoja opastauluja ja tutkailimme puroa pitkästä aikaa.

Kesäretkellä nähtiin sentään yksi pikkukaveri, ja se oli kyllä valtava ilo lapsille! Samalla tuli selväksi, että tänä syksynä tullaan bongailemaan isompia vonkaleita! 

 

Vaikka aina ei kaloja näy, niin ihan kivat ulkoilupuitteet on kuitenkin.

Nyt lokakuussa olemme tehneet kalareissuja jo kahdesti. Ensimmäisellä retkellä 18.10. pojat ilmeisesti näkivät jonkun polskahduksen, mutta siihen jäi bongaussaldo. Kelikin oli ihan kohtuullinen - kaunis kirpakka syyssää, joten oli mukava retki kuitenkin.

 

 

Ihan jo toki virtaava vesikin on kiinnostavaa katseltavaa.

 

Lapsia kannattaa muistuttaa, että vedessä kahlaaminen on paras jättää räpyläjaloille. En nimittäin ihmettele, jos innoissaan koittaisivat tutkailla vähän turhan läheltä. Näin ei tehdä sitten vahingossa vahinkoa kutupaikoilla. 

 

Toinen retki tehtiin n. viikon kuluttua edellisestä. Tällä kertaa nähtävää riitti! Pysähdyimme kolmessa kohdassa katselemaan heiluvia pyrstöjä ja pärskähdyksiä.

Yhteensä näimme kymmenisen pilkullista kalakaveria.

Vaelluskaloilla kutu ajoittuu loka-marraskuun vaihteeseen ja kestää yleensä muutaman viikon. Taimenet ovat aktiivisimmillaan iltahämärissä, mikä toki ei pienten lasten kanssa ole välttämättä paras aika retkeillä. Isompien kanssa ajoittaisin retken ennemmin iltapuolelle, mutta kuten näkyy, niin on sitä eloa päväsaikaankin, jos sopivasti kohdille osuu!

Kalat voivat olla jopa 90 senttisiä vonkaleita. 

Tämä oli kyllä huippuretki.
Etenkin esikoiselle (joka on ihan kalamies, mutta ei kalastaja) syksyn kohokohta!

Käy myös kurkkaamassa Longinojan omat nettisivut. Sieltä kannattaa katsoa dokumentti Longinojan kunnostamisesta taimenpuroksi, puroaktiivien merkityksestä Suomenlahden uhanalaisen taimenen luontaisen lisääntymisen kannalta, ja ensimmäisen taimen-luontopolun syntymisestä. 

Niin inspiroiva tarina!

 

Nyt on hyvä retkihetki, kun luonto on ihmeellinen ja kaunis. 

Reitin vieressä pysähdyimme myös hetkeksi leikkimään!