Lasten katubileet Vallilassa

Käytiin viime perjantaina haukkaamassa vähän tunnelmapaloja Stadin ekoista Lasten katubileistä Vallilassa. Pakko sinänsä kehua tapahtumaa, että mukavan rento fiilis jäi, vaikka kahden pikkulapsen ja yksien rattaitten kanssa liikkuminen väenpaljoudessa on aina oma lukunsa. Tapahtumapisteet oli sopivan väljästi ja ihmiset oli mukavalla tuulella. Alkukesän hyvä tunnelma näkyi, kun liikkeellä ei ollut lähinnä helteen uuvuttamia lapsia ja helteen uuvuttamien lasten uuvuttamia vanhempia.

(Ruohonjuurelle kiitos onginta-palkinnosta!)

Toisaalta arki-iltaan sijoitettu lasten tapahtuma on kiva poikkeus ainaisesta päiväuniaikaan ahdetusta viikonloppuohjelmasta, mutta meidän kolmevuotias oli perjantaihoitopäivän jälkeen bileisiin tullessa vähän turhan väsynyt. Kova harmi tuli, kun ei päässyt kiipeilemään kallioille isojen poikien kanssa, ja siinä sitten opeteltiin sitä kiukun nielemistä oma aikansa. Pellekaija Pum sitten tanssitti nuorukaisen paremmalle tuulelle, ja päälavan huikea rytmishow käänsikin tunnelman jo kunnon ilakoinniksi.

Nälkä alkoi hiipiä, joten päätettiin ostaa läheisestä pikkukaupasta eväät. Ne viimeiset, mitä vielä hyllyissä oli. Muutama muu oli kai myös saanut saman ajatuksen.:D

Kivat oli bileet, mutta odotan, että syyskuun katubileet on vielä kivemmat:)

Malminkartanon fruticetum

Mentiin katraan kanssa piknikille aikalailla viimeisellä hetkellä, kun portit Malminkartanon hedelmätarhaan oli vielä auki. Helsingin kaupungin puistojen nettisivuilta olin seurannut tarhan ja kukinnan tilannetta, mutta silti sopiva tilaisuus kurkistaa puistoon oli vasta edellissunnuntaina. Portit suljettiin maanantaina.

Ihan sopivaan aikaan sulkeutuikin, sillä jokseenkin omenapuut näyttivät jo harvenneen. Muutama erittäin tuulinen päivä ehkä auttoi siihen. Mutta kukkia oli kyllä, ja lapset tykkäsivät pikku piknikistä. Ja minä opin, että kaikkea ei pidä jättää viime hetkeen, ainakaan, jos luonnosta on kyse...

Eväänä meillä oli pannukakkuja, voikukkasiirappia (itse tehty) ja kermavaahtoa. Ja lasten juhlajuomaa. Kuuluuhan kupliva piknikkiin melko mukavasti:D

Sateenkaaren aarre ja aarrepurkki

Pääsiäiseltä jäi suuri määrä pikkufiguureita, kun löysimme kivan keräiltävän pojalle Röllimunista. Keräsin muut lelut purkkiin kaiken muun ylimääräisen pikkusälän kanssa, ja mietin pitkään, mitä näillä nyt sitten tekisi. Pidempään jo suunnittelin tätä projektia, mutta vasta nyt toteutettiin lasten kanssa aarrepurkit, ja sateenkaarikaivaukset. Varasin lelujen lisäksi kiviä ja simpukankuoria (joita jäi Mikaelin synttäreiden kaivauksilta) ja jokusen koriste"kiven". Riisiä tarvitsee sen verran, mitä purkkeihin tai vuokaan sitten tulee. Väriaineita halutuissa väreissä, sateenkaareen tietty lila, sininen, vihreä, keltainen, oranssi ja punainen. Riisit jaetaan yhtä moneen osaan, kun värejä on. Itse varasin vajaa 1,5 kg riisiä ja jaoin ne kuuteen osaan. Pakastepusseihin riisit ja väri (ja viinatilkka), ja sekoittelemaan. (Lapset hoitaa sekoittelut mielellään;)) Elintarvikevärejä käytän itse yleensä lasten askarteluissa, koska on pieniä lapsia, mutta myös nestemäinen vesiväri luultavasti toimii. Mulla oli lähinnä geelivärejä hyvä valikoima, joten käytin niitä, ja lorautin pienen määrän viinaa sekaan, että väri varmasti sekoittuu tasaisesti, mutta neste haihtuu nopeasti.

Mun riisit värjääntyi tosi vahvasti, joten pienikin määrä geeliväriä riittää.

Me tehtiin siinä mielessä väärässä järjestyksessä, että ekalla kerralla tehtiin purkit. Toisaalta niihin sai väriraidat, ja hauska pyöritellä ne sitten sekaisin, samalla kun etsii aarteita, mutta jos haluaa tehdä molemmat projektit samoilla riiseillä, kannattaa tehdä sateenkaaripelto ensin. Siinä siis aarteet pohjalle ja värijärjestyksessä riisit vuokaan, ja eikun lapset etsimään aarteita vaikka kilpaa.

Yläkuvassa meidän sateenkaaripelto, joka oli sitten valmiiksi sekavärinen (tyhjensin ensin tehdyt purkit vuokaan, ja tehtiin purkit leikin jälkeen uudestaan), mutta hauskaa oli silti etsiä aarteita sieltä. Ajattelin, että tämä olisi hauska MLP-synttäripuuha; lapset saa sangot itselleen, ja etsii aarteet, ja lopuksi saa täyttää itselleen oman aarrepurkin. Oikeastaan oli tarkoitus vappuna tämä toteuttaakin, kun sateenkaariteemalla juhlittiin tytön nimpparia, mutta silloin ei saatu vieraita, niin jäi kaiken muun hulinan vuoksi tekemättä:)

Lapset saivat omat sangot, joihin kerätä löytämänsä aarteet. Kolmevuotias keräsi toki riisitkin;)

Aarteiden löytymisen jälkeen voi koota oman aarrepurkkinsa sitten:)

Meidän erillisväriset purkit sai kerroksien väliin jokusen aarteen.

 

 

Ja eikun pyörittelemään! Tyhjää tilaa kannattaa jonkin verran jättää, jotta riisi+lelut pääsee liikkumaan helposti. 

Kaunis tapa säilöä pikkuleluja, joilla varsinaista käyttöä ei ehkä olekaan. Purkki voi olla kauniimpikin, ja erilaisia pulloja voi käyttää myös, kunhan esineet mahtuu sisään. Näiden kanssa on mukava lasten rauhoittua. Jos joukossa on vaikka hahmoja tai tiettyjä esineitä, voi niistä, mitä kulloinkin löytyy, keksiä pienen tarinan...

Tuuttikakkua ja kesäkeksejä

Tuntuu, että tänä vuonna kesä on alkanut myöhään. Eikä se ole näkynyt minun pöydässäkään vielä kovin paljoa.

Tänään taisin kattaa ensimmäistä kertaa kahvivieraille heränneitten kesäfiilisten pohjalta.

Olin jo pariin otteeseen kokeillut (soveltanut) Kakkutaikurilta nappaamaani ohjetta helppoon jäätelöön, ja halusin sitä jollain tavalla tarjota vieraillekin. Kuitenkin kaipasin jotain suhteellisen näyttävää kahvipöydän kruunua, ja vain kakku sopii siihen tehtävään. Eihän tässä juuri muuta vaihtoehtoa ollut, kuin tehdä jäätelökakku.

Tein jäätelökakkuni 18cm irtopohjavuokaan, ja korkeutta lisäsin taittelemalla leivinpaperia reunoille. Kovin siisti siitä ei tullut, mutta mielestäni kakun teema ei sitä vaatinutkaan.

Kakun pohjaan testasin ensimmäistä kertaa Fazerin keksimurua.Ihan koko pussillista en käyttänyt, enkä mittaillut rasvankaan määrää, joten mahdollisille reseptin kokeilijoille ehdotan noudattamaan pussin ohjetta. Tähän sopii varmasti mikä tahansa muukin keksipohja (tai pähkinäpohja), joten käytä vaikka lemppariohjettasi.

Kakkuun tuli siis kaksi jäätelökerrosta, suklaajäätelö ja vaniljajäätelö. Tässä soveltamani resepti niihin:

Suklaajäätelö

1 purkki suklaan makuista kondensoitua maitoa

5 dl vispikermaa

2,5 dl kuohukermaa

0,25 dl glukoosisiirappia

Vatkaa kermat vaahdoksi ja sekoita joukkoon purkillinen suklaan makuista kondensoitua maitoa ja glukoosisiirappia. Laita pakastimeen vähintään 4 tunniksi, jotta ei jää keskeltä löysäksi.

Vaniljajäätelö

1 purkki kondensoitua maitoa

5 dl vispikermaa

2,5 dl kuohukermaa

0,25 dl glukoosisiirappia

0,5-1 tl vaniljaa

Vatkaa kermat vaahdoksi ja sekoita joukkoon kondensoitu maito, vanilja ja glukoosisiirappi. Pakasta ainakin 4 tuntia, jotta jäätelö jähmettyy kokonaan.

Voit käyttää myös pelkkää vispikermaa tai kuohukermaa. Uskoakseni vispikermalla saa kevyemmän tuntuisen lopputuloksen. Omassa ohjeessani olen pyrkinyt vähentämään makeutta, ja vaikka tämäkin pistää vielä kielen solmuun, niin ollaan jo niillä rajoilla, että koostumus alkaa kärsiä.

Kaada keksipohjan päälle suklaajäätelömassaa n. puoliväliin, ja anna hetki jähmettyä pakastimessa. Ensimmäisen kerroksen ei tarvitse olla kunnolla jäätelöitynyt ennen toisen lisäämistä. Ilman sekoittamista kerrokset tuskin sekoittuvat keskenään.Kun olet levittänyt toisenkin jäätelökerroksen, laita taas pakastimeen, ja anna nyt jäätelöityä useampi tunti.

HUOMAA: vuokaan tuskin mahtuu molemmat 2 jäätelösatsia kokonaan. Itse käytin kummastakin jäätelömassasta hieman yli puolet (ja minulla oli korkeat leivinpaperireunat sentään), ja loput pakastin rasiassa myöhempää herkuttelua varten.

Jäätelökakun koristelin tietenkin jäätelöllä. Sulatin maitosuklaata, jota kaadoin "sulaneeksi läntiksi" kakun päälle. Keskelle länttiä laitoin muovailemani sokerimassapallon, ja kaadoin vielä sen päälle suklaata, että se peittyi täysin. Siihen vielä vohvelitötterö pystyyn, ja koko vahinko on valmis. Ripottelin vielä keksimurua hieman sinne tänne.

Mielestäni suklaata ei tarvitse ohentaa kermalla, mutta halutessasi niin voit hyvinkin tehdä (siten saat varmaankin näyttävemmät valumajäljet). On kuitenkin ihan kiva, että jäätelön kanssa saa hieman purutuntumaa suklaasta sellaisenaan.

Kakun lisäksi askartelin brezel-perhosia.

Niihin tarvitset brezelin muotoisia suolatikkuja (tai mitä ikinä ovatkaan:D) ja candy buttoneita (tai suklaata!).

Laita kaksi brezeliä vastakkain pyöreältä sivulta niin, että muodostuu siivet. Murra palaset tuntosarviksi. Lusikoi candy/suklaasulaa nurjalle puolelle ja anna jähmetä. Tosi kivat, ja värejähän voi käyttää luovemminkin!:)

Lisäksi leipaisin Vilhelmiinoja. Ihan (SunSpelt) jauhopaketin omalla ohjeella.

200 g voita

2 dl sokeria

2 rkl siirappia

1 keltuainen

5 dl erikoishienoja speltjauhoja

2 tl vaniljasokeria

2 tl ruokasoodaa

Vatkaa pehmeä voi, sokeri ja siirappi vaahdoksi. Lisää keltuainen vaahtoon hyvin vatkaten. Lisää taikinaan jauhot, joihin on sekoitettu vaniljasokeri ja ruokasooda. Leivo taikinasta neljä tankoa. Nosta tangot kahdelle pellille leivinpaperin päälle. Paista 175 asteessa keskitasolla noin 15 minuuttia kunnes tangot ovat levinneet ja kauniin ruskeita. Leikkaa viipaleiksi heti uunista nostettuasi, ja jätä pellille jäähtymään.

Kuvassa vielä ihanat kukkaset, jotka sain pieneltä vieraaltamme<3

Sateenkaarivappu ja poninimpparit

Me vietettiin vappua aika rauhallisesti ja pitkän kaavan mukaan. Varsinainen vappujuhlapöytä katettiin vasta lauantaina, kun silloin bonuslapsikin sai tulla meille, ja toisaalta bonuksella oli ensimmäinen ihan oikea nimipäivä!

Koska vappu on värikäs juhla, niin siitä tuli teema: sateenkaari.

 

Juhlapöydän kruunuhan on tietenkin täytekakku. Tein kakusta halkaisijaltaan pienen, mutta erikseen paistettuja pohjia tuli kuusi, mikä teki siitä jokseenkin korkean. Täyte oli vahva, joten se ei onneksi juurikaan tuonut lisää korkeutta enää.

Kuorrutin sateenkaaren väreissä olevan kakun taivaansinisellä kreemillä epätasaisesti, ja koristelin vielä (pilven)hattaralla. Päälle asettelin sokerimassasta muotoillun sateenkaaren ja Rainbow Dash-ponin. Tyttö tykkää poneista, mutta suurin suosikki ne ei ole. Sopii siis hyvin tällaiseen pienempimuotoiseen juhlaan. 

Kakku oli sisältä sateenkaaren värinen. Lila, sininen, vihreä, keltainen, oranssi ja punainen pohja, välissä kinuskia ja limeä.

Tein valkosuklaahyydykekakun Kinuskikissan sateenkaarikakku-ohjeella. Hieman lisäsin värikkyyden illuusiota laittamalla täytteitä useaan eri kohtaan. Reunustin kakun Kitkat-patukoilla ennen täytteen lisäämistä, ja hyytymisen jälkeen nostelin päälle vielä hattaraa ja kultaisia karkkeja. Näin tästä tuli siis aarre sateenkaaren päässä.

Läpileikkaus hyytelökakusta:

Tein sateenkaarihyytelöä isoon kulhoon. Lila, vihreä, keltainen, oranssi ja punainen kerros. 

Vappudonitseja kuorrutin teemaan sopivasti valkosuklaalla ja koristelin värisokerilla.

Mansikat dippasin vaahtokarkin makuiseen candy meltsiin ja värikkäisiin nonparelleihin.

Muffinit kuorrutin samalla sinisellä kuin kakutkin, kiinnitin niihen värikästä karkkinauhaa sateenkaareksi ja valkoisella kuorrutteella tein pilvet. Muffinin sisällä oli vielä yllätys: pieniä namuja:)

 

Simaa olin valmistanut kahta laatua. Perinteistä ja mansikalla maustettua. Lisäsin siis tavallisten sima-ainesten joukkoon puoli kiloa mansikoita. Kuvassa isot lapset skoolaa mansikkasimalla.

Dinosaurussynttärit

Synttärit on nyt juhlittu, ja sanottakoon heti alkuunsa, että kivaa oli. Ja hurjaa.

Kuten kutsut jo lupailivatkin, niin seikkailua on tiedossa. Pienillä puuhapisteillä ja somistuksella sainkin ihan mukavasti asiaankuuluvaa tunnelmaa. Heti ovesta sisään tultaessa meillä oli "luolapiirrosseinä".

Kiinnitin seinään dinoaiheisesta värityskirjasta irroitettuja maisemasivuja, ja lapset saivat vapaasti piirtää ja värittää (omat terveisensä synttärisankarille). Olin valmistanut tätä varten dinosaurusten muotoisia vahaliituja. Liituja oli sen verran paljon, että tein kaikille myös kotiinvietäväksi pienen pussukan.

Ihanasti seinustalla olikin kuhinaa vähän väliä, ja saatiin värikäs muisto Mikaelille!

 

Lattialla oli dinosauruksen jalanjälkiä, ja niitä seuraamalla saattoi löytää nämä "puuhapisteet". Väriliitujen kanssa samalla pöydällä oli "dinokulaarit", jotka tutkija sai ottaa mukaan etsintöihin. 

Jalanjäliä pitkin pääsi lastenhuoneeseen, jossa oli dinosaurusten pesintäalue. Huoneessa oli Dinosaurusten luola (lasten teltta hieman naamioituna) ja sielä saattoi koettaa kiinnittää Triceratopsille sarvea.

Toisessa suunnassa jalanjäljet johtivat parvekkeen ovelle. Sielä paleontologeja odotti kaivuualue.

 

Dinoilla oli bileet parvekkeella.

Keskellä lattiaa oli iso laatikko täynnä hiekkaa. Lähemmin tarkasteltuna siinä oli kyllä muutakin, hiekkaa, kiviä ja simpukoita. Ja vielä lähemmin tarkasteltuna myös dinosauruksen luita ja luurankoja. Lapsille oli varattuna hieman työvälineitä, lapioita, suteja, siivilöitä ja suurennuslaseja. Niitä käyttäen lapset alkoivatkin innokkaasti etsiä hiekasta fossiileja. Nähtävästi olin piilottanut ne aika hyvin, sillä löytäminen ei vaikuttanut olevan liian helppoa. Dinoja oli kyllä joka kohdassa, mutta alempana oli kiinteämpää hiekkaa kuin pinnassa, joten pienimmät keskittyivät siirtelemään päällyshiekkaa edes takaisin. 

 

Veikkaan, että tuo löytäminen ei ollutkaan lapsille se suurin prioriteetti, jos edes ymmärsivät jotain tiettyä etsivänsä. Simpukoiden ja kivien löytäminen oli ihan yhtä jännää. Kun tässä yhteistyötä oltiin tekemässä, niin enemmän fossiileja löytävät tietenkin auttoivat muita niin, että kaikki saivat viedä dinosauruksen mukanaan.

Kun hiekkalaatikolla oli pemotettu kohtuullisen hyvin, kävin hakemassa "löytämäni" dinosauruksen pesän. Pesässä oli monta värikästä kivettynyttä dinosauruksen munaa. Jokainen lapsi sai yhden, ja innokkaasti koettivat omansa rikkoa. Tehtävässä oli mukavasti haastetta.

 

Tutkimuspöydällä oli rekvisiittana oikeita kiviä, joten käytimme niitäkin munien rikkomiseen. Munan sisältä löytyvän pienen dinosauruksen lapset saivat laittaa taas lahjapussiinsa. Tämä oli monen lapsen lemppariohjelma.

Lastenhuoneessa oli iso dinosauruksenmuna-pinjata. Sinne siirryimme kaivauksilta, ja lapset huitoivat munaa lapioilla, kun ei mulla ollutkaan varattuna järeämpiä aseita. En ollut varma, keksinkö edes, mihin sen pistän roikkumaan, kun mitään ruuveja meillä ei katossa ole (vielä). Tämä oli siis aika lonkalta vedetty juttu. 

Muna on tehty ilmapallon päälle sanomalehtisivuilla ja vesi-liimaseoksella. Tässä myös hyötykäytin vanhat maalit pois, niin kovin nätti ei sitten tullut.

 

Pikkuveli leikkimeiningeissä.

Keittiössä oli tarjolla kaikille kaikkea. Eli Naminsyöjille, Lihansyöjille ja Kasvinsyöjille omat herkkunsa. 

Namuliskot saivat syödäkseen mm. valkosuklaaluita. Niitä löytyi minttusuklaa-popparikulhosta, joka oli toimitettu suoraan kaivauksilta.

Pteranodoninmunia pesineen (suklaalla kuorrutettuja suolatikkuja ja pääsiäismunia)

Sain hankittua erikoiserän meripihkaa hyönteisillä (appelsiinihyytelöä ja korintteja).

 

Alunperin ensimmäinen ideani dinosaurus-pöytään oli tulivuori. Ajattelin tehdä itse synttärikakusta tulivuoren, tai maiseman, jossa tulivuori on tärkeässä osassa. Lopulta tein vain pienen kakkutikkarimassakakun, kun ideoita vain oli liikaa. Tässä siis samaa massaa kuin minitulivuorissa, eli periaatteessa niiden näpertelyn olisi voinut jättää välistä. (Suklaakakkutaikina, dominokeksi, mascarpone ja limecurd.  Koristeet on sokerimassaa ja laava candymeltsiä.

Synttärikakku (eli Ättylinkakku) on tällainen pieni "Kolmisarvi". Tein kaksi 6 munan kakkutaikinaa ja paistoin yhteensä kolme kakkua. Ensimmäinen taikina suorakulmaisessa vuoassa, toinen taikina isossa ja pienessä pyöreässä vuoassa. Kovin moneen osaan ei kakkua tarvinnut enää pilkkoa, mutta pikkukakusta taisi jäädä puolikas yli. Kakussa oli kahdessa kerroksessa itse keitetty mustikkacurd ja vaniljakiisselitäyte, kostutus maidolla. Sarvet ja "luukauluri" on riisimuromassaa, ja lopuksi koko komeus on kuorrutettu kreemillä ja viimeistelty sokerimassalla. Niin ja sitten toki maalattu elintarvikeväreillä. Tämä oli mun ensimmäinen muotokakku, ja olen kyllä siihen nähden tyytyväinen!

Tässä vielä kuva ennen väritystä. Väritys ei ollut ihan niin onnistunut, tykkään tästä albiinosta.

Tämä valkosuklainen fossiili löytyi piirakasta, jossa on kirjaimellisesti suklaata suklaan päällä. 

 

Tulivuoreen upotin juhlasoihdun. Tässä kuvia testikierrokselta.

Kasvissyöjille oli porkkanaa (ja paprikaakin tuli lisäksi) ja vihreää ruokaa (salaattia ja kurkkua). 

Tee-Rex tarjoili tietenkin teetä (ja toki kahviakin), ja limuliskot limua. 

Velociraptorin munia.

Lihansyöjille oli myös tyrannosauruksen munia, ja pitkäkauloja (leipää). Vieraat saivat täyttää leipänsä ja ottaa makunsa mukaan lisäkkeitä, joskin juuston yms. unohdin laittaa tarjolle.

Biosauruksia, maustettuja maissinaksuja dinohahmoissa. Aivan paras löytö lähimarketista.

Synttärisankarin sanottavat kakusta: "Hurja nukkuu" (vaimealla äänellä). Hieman reippaammin sitten totesi, että äiti on tehnyt, ja istui kuuntelemaan onnittelulaulua!

Ja juhlasoihtu/tulivuorenpurkaus oli hitti!

 

Kaikenlaisia pikku unohduksia sattui kaiken järkkäilyn - ja etenkin kiireen - keskellä. Leivänpäällisten lisäksi pikkuleivät unohtui kaappiin. Fossiiliaiheisia kanelikeksejä oli kuitenkin tehty.

 

Sankarilla oli tosi tosi kiva päivä. Kiitos kaikille vieraille mahtavasta seurasta, läsnäolosta, ja tietty lahjoista;)