keskiviikko 25. toukokuuta 2022

Lahja varhaiskasvattajille kettumaiseen tyyliin

Nuorimmaisen kanssa olisin niin ikään tehnyt purkin, jonka olisin koristellut joko kettuhahmolla taikka autolla. Siinä nimittäin kaksi asiaa, mistä meidän kuopus tunnetaan. Autoihin hän on ollut ihan hulluna (jos voi sanoa) pienestä pitäen, ja viihtyy paljon juurikin autoleikeissä. Kettu sen sijaan on rakkaus nro.1, ja se näkyy hyvin myös päiväkotielämässä. Auto olisi ollut sinänsä helppo, että ylimääräisiä pieniä autoja olisi varmasti löytynyt askartelutarpeeksi kotoa. Kettuja sen sijaan ei niin helposti löydy.

 

Sattumalta kävelin kuitenkin askarteluliikkeen (Sinelli) ohi kun huomasin ikkunassa hamahelmimuotin, joka muistutti kettua. Se oli tietty ostettava, ja hieman sopivansävyisiä putkihelmiä myös. Kolmevuotias pääsi itse askartelemaan, (yhdessä pohdittiin toki värien paikat) ja lopuksi silitin valmiin kuvion ja liimasin kuumaliimalla taakse magneetin. Näistä tuli niin kivoja, että tehdään varmasti lisääkin kettusia niin itselle kuin lahjoiksi!


Kettukarkit ketutukseen olisi voinut toki antaa purkissa kuin purkissa, mutta nämä ihanat peltipurkit olivat niin ikään todellinen vahinkolöytö. Purkin värit ja kuvitus sopi niin hyvin teemaan ja kokonsakin puolesta tämä oli kuin tehty meidän kettumagneeteille. Ja mikä parasta, magneetti napsahtaa kiinni peltipurkkiin, joten ei tarvinnut miettiä, miten lahja pysyy kasassa ja hamahelmiteos ehjänä.

Purkeissa oli keksejä, mutta sisällön vaihdoin kettukarkkeihin (keksit eivät olleet mitään erityisen hyviä ja karkit olin hankkinut jo valmiiksi - muuten toki keksilahja olisi ollut ihan hyvä sekin!) Keksipurkit löytyi Tokmannilta.

 Lopuksi vielä hassutteleva kortti, kiitoskirjoitus takana kera hyvän kesän toivotuksen. Lisäsin siihen vielä, että jos välillä kuitenkin ketuttaa, niin ota tästä karkki!
 (Korttien kettutarrat Kenkämaakarin käsialaa - ostin lapsimessuilta Mega-ketutuspussin täynnä ihanan kettumaisia tarroja)

Tämän vuoden kiitoslahjat koko kolmikolta. Kettupurkkien lisäksi ekaluokkalaiselta opelle välkkypurkki ja kolmasluokkalaiselta dinopurkki.

"Loistava" lahja opettajalle

Ekaluokkalaisen lahjan kanssa sain pähkäillä enemmän. Ajattelin ensin tehdä samaan tyyliin, kuin esikoisen kanssa - joku lapsen kiinnostusta kuvaava figuuri purkin kanteen. Figuurejakin olisi luultavasti jossain hyödynnettäväksi, mutta olivat kadonneet jäljettömiin...

Sitten sattui ihan vahingossa kohdalle nämä kivat lampun malliset purkit.
(Nämä ostin Clas Ohlsonilta, mutta näin myös Tigerissa jokseenkin samantapaisia myynnissä)

Meidän ekaluokkalainen on välkky tapaus, joten nämä sopii oikein hyvin lahjaksi juuri häneltä.

Koska hän on myös keskimääräistä ekaluokkalaista edellä ja äärettömän kiinnostunut kaikesta, niin koen erityisen tärkeäksi, että opettaja on sellainen, joka haastaa ja antaa loistaa!

 

Purkissa on sivulla aukko esim. ledtuikulle, koristeasetelmalle tai vaikka kasville. Koska nyt täytimme sen kultakääreisillä makeisilla, keltaisesta kartongista leikattu kiitoskortti asetettiin aukon eteen "tulpaksi".

Ekaluokkalainen kirjoitti kortit itse:

"Kiitos, että autat minua loistamaan!"

Mietin pitkään vaihtoehtoisia tekstejä. Tässä kuitenkin kiteytyy mielestäni hyvin se, että opettaja 

"antaa liekin palaa ja ruokkii sitä". 

Myös "annat mun loistaa" toimii hyvin.

Tässä vielä kolmen lapsen tämän vuoden kiitoslahjat - katso:
Dinosaurusteemainen lahja
Kettuaiheinen lahja

tiistai 24. toukokuuta 2022

Lahja opettajalle - dinosaurusaihe


Kymmenvuotias rakastaa dinosauruksia, ja Jurassic-teema kulkee vahvana mukana leikeissä ja tarinoissa. Juuri vietimme samalla teemalla synttäreitä, joten oli aika luontevaa tehdä lahjat dinomaiseen tyyliin. Minusta on kiva, että lahjan antaja näkyy lahjassa, ja tässähän se näkyy.

 

Pääsin myös hyödyntämään synttäreitä varten hankkimaani rekvisiittaa. Purkkien kanteen kiinnitetyt dinokoristeet jäivät oikeastaan käyttämättä juhlissa. Puiset jalanjäljet olivat pöytäkoristeena ensin, ja nyt kiitoskorttina.


Piirsin mustalla tussilla leffalogoa vastaavan kuvan ja kirjoitin monitulkintaisesti, että
"Teaching is a walk in the park"
(Vapaasti suomentaen: Opettaminen on kuin kävely puistossa)

Mielikuva puistokävelystä on ilman dinosaurusviittauksia varsin herttainen, mutta leffat tuntevana merkitys muuttuu melkoisesti. Oppilaat ovat varmasti enimmäkseen oikein herttaisia myös, mutta uskon, että ainakin välillä opettaja voi kuvitella kouluttavansa pariakymmentä velociraptoria. 😉




Purkkeihin valikoin kultaisen ja ruskeansävyisiä herkkuja. Löysin niin nätit puukantiset purkit, että ainakin omaan silmään näistä tuli kauniit näin. Dinokoristeet olivat myös kätevästi jo valmiiksi kauniin kultaiset.


Purkki on helppo toteuttaa myös ihan tavallisilla pikkuleludinoilla (tai jos dinot ei ole "se juttu", niin eläin, auto tai muu tarpeeksi pieni lelu sopii myös - itse meinasin tehdä keskimmäisen kanssa vastaavat urheilijafiguureista ja nuorimmaisen kanssa kettu- tai autoleluista heidän kiinnostuksenkohteidensa mukaan).

Lelun voi maalata, ja jos purkkina käyttää esim. kierrätettyä peltikantista säilykepurkkia, niin maalaa samalla värillä myös kansi (Esim. spraymaali toimii hyvin ja lempparivärit käyttöön!).


Tässä vielä havainnollistava kuva purkeista, jotka tein aikanaan viidakkojuhliin - kansi ja lelu spraymaalattu kultaisella.


Tässä vielä samassa kuvassa kolmen lapsen lahjat tälle keväälle. Dinopurkki esikoiselta, välkkypurkki keskimmäiseltä ja kettupurkit kuopukselta.

sunnuntai 22. toukokuuta 2022

Ratikkamuseo


Raitioliikennemuseo on yksi kestosuosikki, kun mietimme kivaa tekemistä kaupungissa. Ilmainen, helposti saavutettava museo, jossa on ihasteltavana kuusi erilaista ratikkaa (kolmeen pääsee istumaankin!).


Museo ei ole kovin suuri, ja se on toisaalta ihan kiva juttu lasten kanssa. Museoretkeen on sitä paitsi helppo yhdistää ihan oikea ratikkamatka, kun pysäkit ovat melko vieressä. Me saavuimme ensin keskustaan junalla, ja tultiin muutaman ratikkapysäkin verran museolle päin. (Pidempää ratikkakierrosta ei paikallisina kaivattu, ja lähtiessäkin kävelimme rautatieasemalle.)

 

Helsingin Töölössä sijaitseva Ratikkamuseo on arkkitehti Valdemar Aspelinin suunnittelema vaunuhalli, ja se valmistui vuonna 1900 sähköraitiotieliikenteen alkamisen myötä. Ennen uudenaikaista hallialuetta tilalla oli hevostalleja ratikkahevosineen, vaunuvajaa yms.
Museona halli on toiminut vuodesta 1993.

Meidän nuorimmainen rakastaa joukkoliikennevälineitä, joten kävimme museossa aika pian avajaisten jälkeen keväällä. Tämän museoretken jälkeen kolmevuotias pyysikin, että mennään seuraavaksi bussimuseoon! (Siksi kävimmekin pian Kiasmassa, jossa on hauska bussiteos - tästä kirjoitinkin jo aikaisemmin täällä)


 

 Iloksemme Ratikkamuseon näyttely oli hieman uudistunutkin tässä sitten viime vierailun. 
Lapsille suunnatut jutut olivat lisääntyneet - oli tietoa ja pohdittavaa, leikkipaikka ja muuta.
Vanhaan verrattuna elämys oli siis kasvanut hieman, joskin esimerkiksi lipun leimaus ei ollut nyt käytössä (uskoakseni vain väliaikaisesti).

 Viihtyvyyttä oli lisätty perhenäkökulmasta - kiva leikkialue leluineen toi mukavan tauon kaiken ihmettelyn ja ajovuorojen jonottelun keskelle. 

 

Hienoja ratikoita - kolmevuotias oli kuin taivaassa!

 


 

Näyttelyssä pääsee sisään kolmeen raitiovaunuun, joista yksi on 1800–1900-lukujen vaihteen hevosvetoinen ratikka.


Metrokin oli mahtava! Tämä pienoismalli oli ehkä jopa pikkumiehen lempparijuttu tällä kertaa.

 

Matkustelua ja rahastuksen makua - museo tarjoaa paljon eläytymismahdollisuuksia! 



 

Leikkialue oli tosiaan kiva - kartalla oli tuttuja paikkoja, magneettiratikasta tehtiin valtavan pitkä, ja lattiallakin oli runsaasti liikennettä.

 

Pojat kävivät vuoroin ajamassa raitiovaunulla. Uudistuksiin kuului myös tämä Sisulaattori-ratikkasimulaatio. Ratikalla pääsi ajamaan menneisyyden Helsinkiin!

 

Liikkuvaa kuvaa ja katujen ääniä. Interaktiivisella Sisulaattorilla pääsee ajamaan ratikkaa neljällä aikakaudella, esim. sotavuosien, olympiahuuman ja poliittisen liikehdinnän Helsingissä. 

Sisulaattori on rakennettu vuosina 1941–1979 käytössä olleeseen Sisu -moottorivaunuun. Ajelun aikana voi toimia kuskina, matkustajana tai vaikkapa rahastajana.






 

Kuuden raitiovaunun lisäksi museossa on viisi pysäkkiä, joilla pääsee tutustumaan tarkemmin Helsingin joukkoliikenteen kehittymiseen. Näyttely ei keskity vain ratikoihin, vaan mukaan on otettu 40 vuotias metroliikenne sekä bussit ja kaupunkipyöräily. Näyttely ei myöskään ole vain katsaus historiaan, vaan pistää miettimään joukkoliikenteen tulevaisuutta.


Lopuksi nautimme pienet eväät, ja tutkailtiin hieman museosta ostamaamme koristeratikkaa.