maanantai 12. kesäkuuta 2023

Itämeri plogging


Löysin netistä muuta ohjelmaa etsiessäni aivan mahtavan mahdollisuuden osallistua Itämeren puhtaanapitoon - ja vieläpä extra-elämyksellisellä tavalla ja aivan ilmaiseksi! 

Tämä piti heti käydä kokeilemassa, joten varasin mulle ja 11-v. maailmanpelastajalle Fortum-siivouskajakin Mustikkamaan Laguuniin.

 

Luonto ja sen suojelu on erityisen lähellä Mikaelin sydäntä, ja harrastamme satunnaisesti yhdessä ja erikseen ploggingia lähiympäristössämme. 
Mikael teki keväällä videon yhdestä kauppamatkasta, kurkkaa se klikkaamalla tästä.


Nyt päästiin siistimään vesistöjä.
Merien siivoamisesta Mikael on paljon puhunut, ja tässä ensikosketus siihen. Itämeri Plogging on maanlaajuinen hyväntekeväisyyshanke, joka mahdollistaa Itämeren konkreettisen siivoustyön kajakkiretki kerrallaan, yhteisöllisesti. Varasin meille ajan sunnuntai-illalle Mustikkamaan Laguuniin. Kaksipaikkaisen siivouskajakin ilmainen vuokra-aika on kolme tuntia, ja ainakin tässä pisteessä niitä on kaksi. 



Oltiin ihan ensikertalasia. En lähtisi vertaamaan urbaania kajakkiretkeä omiin lapsuuden soutuveneilyihin kaverin kanssa maaseudulla. Pakko tunnustaa, että muutaman kerran mietin, mihin taas tuli lähdettyä...(etenkin moottoriveneen jälkiaalloissa😓)

Mutta hienosti meni, ja meillä oli mukavaa - ihan parasta äitiä-lapsi -aikaa.
Ollaan molemmat taas kokemusta rikkaampia ja entistä rohkeampia. On myös mahtavaa päästä tukemaan lapsen luonteelle ominaista toimintaa, vaikka se onkin oman mukavuusalueen ulkopuolella.


Itämeri Plogging on siis koko rannikon laajuinen hanke Helsingistä Ouluun asti. Siivouskajakit ovat kaikkien käytettävissä kahdeksassa eri toimipisteessä koko kesän. Fortumin mahdollistamat kajakit on modifioitu siivousta varten ja tarvittavat välineet saa paikanpäältä. Kajakit on kaksipaikkaisia, ja niissä on roskaämpäri keskellä. Varusteet, kuten roskapihdit, pussit, liivit ja vesitiiviit kännykkäpussit, haavi ja roskapuntari löytyy toimipisteeltä varustelaatikosta. 


Aika tulee varata toimipistekohtaisesti, ja varattu aika on sitova. Helsingissä Mustikkamaan lisäksi Itämeri ploggingia on Hietsussa ja Vuosaaressa.


Meidän ensimmäinen saalis oli oksaan juuttunut onkilaite. Tämä oli hyvä saada pois siimoineen koukkuineen.


Oksat ja muut luontoon kuuluvat maatuvat jätetään keräämättä. Irroittelin vielä risut roskasta.
Roskat täytyy lopuksi punnita, lajitella ja saalis kirjata.



Tarvittavat varusteet löytyy tosiaan paikanpäältä, mutta itse pitää huolehtia sään mukaisesta varustuksesta (oltaisiin voitu hatut ottaa). Myös aurinkorasvaus kannattaa muistaa aurinkoisella säällä. Vesipullot myös aina mukana!



 Ihan täyttä aikaa ei roskia etsitty. Saalis jäi myös aika pieneksi - se tietysti ihan hyvä asia sinänsä, että pintaroskaa ei ollut paljon. Ensikertalaisena jännittäjänä alkoi mukavasti tuntua piilevissä lihaksissa - seuraavalla kerralla menee varmasti  sujuvammin. Mikael haluaisi ehdottomasti uudelleenkin, ja toisenkin kouluikäisen kanssa voisi hyvin käydä ploggaamassa.




Oli ihan hauska katsella kaupunkia uudenlasesta näkökulmasta.



Saatiin myös ihmetellä lokkien meribuffettia, nimittäin ohitettiin kuollut kala. Kiitos vinkistä kanssamelojille/veneilijöille. Kuvaa en nyt lisää, ettei herkempiä harmita.


Itämeri on yksi maailman saastuneimmista meristä. Ihmisten roskaaminen on vakava kasvava ongelma.
On arvioitu, että 70 % roskista vajoaa pohjaan, 15 % rantautuu ja 15 % jää kellumaan vesipatsaaseen ja pinnalle.  Kaikkein tärkeintä olisi, että jokainen vähentää roskan tuottamista ja huolehtii omansa asiallisesti roskiin. Seuraava tärkeä askel on saada roskat talteen ennen niiden uppoamista, ja siihen tämä on ihan konkreettinen keino.



 Vielä löytyi tupakkaroskaa.


Pienillä yksittäisillä teoilla kohti isoa muutosta! Olethan säkin mukana!

 

Perillä tarjosin keruukaverilleni jätskin. Laguuni tarjoaa paljon muutakin kivaa meriaktiviteettia, ja varmasti loppukesästä testataan myös kelluva vesipuisto!


Projektin mahdollistajat: Fortum, Polestar, Urbaser, Lumme.

sunnuntai 11. kesäkuuta 2023

Ombra - entinen Keimolan moottoriradan valvontatorni


Keimolanmäen Lincolninaukio on viihtyisä kohtaamispaikka, joka tarjoaa niin historiaa, taidetta kuin moottoriurheilutunnelmaa. Keimolanmäen nuori asuinalue on perustettu historialliselle paikalle Keimolan entisen moottoristadionin yhteyteen, ja rakentamisessa on kivasti korostettu alueen menneisyyttä. Keimolan moottoriradan perusti kilpa-autoilija Curt Lincoln vuonna 1965, ja tästä myös juontaa keskeisen aukion nimi.

 

Asuinrakennuksissa on moottoriurheiluun viittaavaa kuvitusta ja muita elementtejä. Osa entisistä moottoristadionin ajoreiteistä on muutettu kaduiksi, ja katujen nimet toistavat samaa historiaa  Lisäksi vaiherikkaaseen menneisyyteen voi tutustua tietotaulujen avulla jopa pistekirjoituksella.



 

Alueen keskeinen maamerkki, Keimolan kilpa-ajojen entinen valvontatorni, on kunnostettu taideteokseksi - tai oikeastaan voisi sanoa, että instrumentiksi. Ombra nimittäin soi liikkeestä tornin ympärillä. Torni lienee myös valaistu, mutta valoisaan aikaan käydessämme emme ole sitä todistaneet vielä. 

 

Alunperin moottoriradan valvontatornin suunnitteli arkkitehti Dag Englund, ja sieltä selostettiin kilpailuja radan toiminta-aikana vuosina 1966–1978. Uuden elämän interaktiivisena tilataideteoksena se sai kuvanveistäjä Marjukka Korhosen ja äänituottaja Markus Raivion yhteistyönä.

 

Ombra kuuluu Vantaan taidemuseon kokoelmaan.


 

Aukio on päällystetty mustin ja valkoisin betonilaatoin muodostaen ruutulippukuvion. Kilparadan pohjakuva löytyy myös tornin läheisyydestä.


   

Valvontatorni koostuu sylinterimäisistä elementeistä ja korkeus maanpinnasta on 16 metriä ja torniin lisätyn lasikatteen ulkohalkaisija on 18 m. Valvontatornin rungon alaosassa on lasielementeillä suojattuja alkuperäisiä mainostekstejä.

 

Valvontatornin ympärillä on betoninen soittoalusta, joka koostuu 24 samankokoisesta elementistä, joihin on asennettu pronssiset sävel- ja soittopaikkamerkit sekä tornin valaisimia.


 Teos reagoi liikkeeseen liiketunnistimien avulla ja näin sitä voi soittaa yksin tai ryhmässä. Mitään kovin eeppistä sävellystä pojat ei tuottaneet, mutta hauskaa oli!

 

Jokainen esitys muuntuu soittajan ja kuulijan sijainnin mukaan. Tornin äänimaisema pohjautuu kilpa-autoilija Leo Kinnusen kilpa-auton ääniin.

  




 

Lapsista tornin soittaminen oli hauskaa, ja pienestä sateesta huolimatta juoksentelivat iloisina Ombran ympärillä.




 




Moottoristadionin tunnelmaa henkii myös hauskat rata-auton renkaita muistuttavat taidepenkit.


Täytyy myöntää, että en niitä penkeiksi oivaltanut, mutta oli silti hauska ja miljööhön sopiva asetelma. 


 

Formula-auton renkaita muistuttavia penkkejä on reilu parikymmentä soittoalustan edustalla. Kaksikymmentä niistä on betonisia, viisi pronssista.






 

 Pronssissa renkaissa on tärinäkaiuttimet, jotta myös tuntoaistilla pystyy kokemaan teoksen äänet.

  


Moottoriradan kartta on massakuvioinnilla toteutettuna tornin läheisyydessä. 


Eikä se juokseminen jäänyt tornin juurelle, vaan seuraavaksi leikittiin kilpa-autoa. 

 

Täällä on ajettu Keimolanajot, Helsingin vauhtikisat ja suurajot sekä Suomen Grand Prix. mutta moottoriurheilun lisäksi oli erilaisia showtapahtumia, juhannusjuhlia ja rock-konsertteja. Formula 1 -kisaa radalla ei koskaan nähty, mutta Keimolassa järjestettiin F2- sekä Formula Vee-kilpailuja.


Rataa on kiertänyt mm. Jim Clark, Graham Hill, Jack Brabham, Jochen Rindt ja Denny Hulme, ja uraansa Keimolassa aloitteli myös suomalaiset F1-kuljettajat Keke Rosberg, Jyrki Järvilehto, Mika Häkkinen ja Mika Salo.

 

Keimolan radalla järjestettiin prototyyppiautojen EM-sarjan osakilpailuja vuosina 1970-1972. 
Leo Kinnusella on Keimolan radan kierrosennätys, 1 minuutti ja 11,74 sekuntia, ajettu Porsche 917/10 TC -autolla vuoden 1972 Interserie-osakilpailussa. Kinnunen voitti sarjan mestaruuden 1971-1973.


Radan viimeisinä vuosina Keimolassa ajettiin myös uudenlaisia kisoja, kuten kiihdytysajoja sekä rallicrossia. Kesäkuussa 1978 Keimolassa järjestetyt Autourheiluliiton Vauhtikisat olivat viimeiset viralliset Keimolassa ajetut kisat. Moottoriradan toiminta päättyi takaperinajon maailmanennätykseen, jossa vuorokaudessa peruutettiin jopa 1770 kilometriä.

Tämän jälkeen alueella harjoitettiin vielä epävirallisia ajotapahtumia ja nuorison "kuutamoajeluja". Hylätty rata sai rapistua sekä hautautua metsään. 1980-luvun lopulla rata tuhottiin ajokelvottomaksi, jolloin myös nuorison radankäyttö loppui. 2004 alueelle sijoitettu rengasvarasto paloi tuhoten tornin puurakenteet.


Mielenkiintoinen ja monivaiheinen historia siis, ja tässä vain hyvin karkeasti kuvattuna. Ehdottomasti kannattaa käydä tutustumassa Lincolninaukioon oli sitten moottoriurheilun ystävä tai ei. Torni on näyttävä ja sen soittaminen kivaa yhdessätekemistä. Pienet tietysti tykkäävät kun saavat vain äänet kuulumaan, isommat ehkä mielellään koittavat tuottaa musiikkiakin. 


Julkaisu tulee nyt viiveellä - vierailimme Keimolassa 2020.