Suomen vanhimmat hiidenkirnut

Pihlajamäessä on  Suomen vanhimmat hiidenkirnut. Toisin kuin muut Suomen tunnetut hiidenkirnut, ne ovat vanhempia kuin viimeisin jäätiköitymiskausi eli yli 50000-vuotiaita, mahdollisesti jopa yli 100000-vuotiaita. Tätä ainutlaatuista luonnonmuistomerkkiä kävimme katsomassa jo viime kesänä, ja lapset olivat hyvin vaikuttuneita (keskimmäiseni etenkin) - siispä teimme uuden retken hiidenkirnuille tänä kesänä. 

On niin hienoa palata aikaisemmille retkipaikoille, kun lapset tunnistavat maisemista, että "tää on se paikka, mä muistan!" Sen sijaan, että samoilla paikoilla käyminen olisi tylsää, niin innoissaan tutkivat, onko paikat muistojen mukaisia ja kertaavat aikaisempia tietojaan.

Aarnipata

Aarnipata on kirnuista isompi, ja sen suurin halkaisija on 6,9 metriä, suurin syvyys 8,45 metriä ja sen suurin jauhinkivi on halkaisijaltaan 1,6 metriä ja painaa noin 6 tonnia. 

 

Tällä kertaa myös nuorimmainen innostui ihmettelemään suuria kirnuja.

 

Rauninmalja

Rauninmaljan halkaisija on 1,6 ja syvyys 3,2 metriä.

 

Hiidenkirnut löytyivät perättäisinä vuosina 1993 ja 1994 ja vuonna 1995 ne rauhoitettiin luonnonmuistomerkkeinä. Arkkitehti Sulo Savolainen teki löydöt liittyen viereisen tien alikulkuyhteyden parantamiseen. Onneksi löytyivät, eivätkä tuhoutuneet tiehankkeen vuoksi.

 

Tällä kertaa bongasin läheltä toisenkin kiinnostavan nähtävyyden, joten retki ei ollut pelkkää vanhan kertausta. Aivan hiidenkirnujen läheisyydessä on myös tukikohdat X:5 ja X:6. Niistä oma postaus myöhemmin.

 

Marenkinen mansikka-raparperikakku

Juhannuksena syödään kakkua. Britakakun rapeus, makeus, raikkaus ja pehmeys tuo keskikesän mieleen, joten useimmiten toteutankin sellaisen. Tänä vuonna juhannuspöytään valikoitui hieman toisenlainen marenkiunelma täytteenään raparperia ja mansikkaa.

Tämä on aivan todella ihana kakku, kunhan vain on makean ystävä! 

Kakun koristelin mansikoilla, orvokeilla, sitruunamelissan lehdillä ja minijäätelöllä.

Pähkinäinen marenkipohja;

4 kananmunan valkuaista

2 dl sokeria

1/2 dl perunajauhoja

80 g hasselpähkinärouhetta

Erottele munien keltuaiset ja valkuaiset (säästä keltuaiset hillokkeeseen).
Vatkaa valkuaiset vaaleaksi kuohkeaksi vaahdoksi ja lisää sokeri pienissä erissä koko ajan vatkaten. Vatkaa kunnes vaahto on jämäkkää ja kiiltävää. Siivilöi sitten vaahtoon perunajauhot ja lisää myös pähkinärouhe. Kääntele nuolijalla tasaiseksi.

Laita taikina pursotinpussiin, ja pursota pellille leivinpaperin päälle kolme kakkupohjaa (yhdelle pellilliselle saat esim. suorakaiteen muotoiset n. 9 x 30 cm pohjat. ). Taikina turpoaa uunissa hieman. Paista pohjia uunin keskitasolla 150 asteessa 30–35 minuuttia, kunnes pinta saa kauniin kullankeltaisen värin. Anna pohjien jäähtyä pellillä.

Raparperihilloke

1–2 raparperinvartta

4 kananmunan keltuaista

1/2 dl sitruunanmehua

1/4 tl kanelia

2 dl sokeria

75 g voita

Huuhtele ja paloittele raparperi. Laita raparperipalat ja keltuaiset kattilaan ja sekoita joukkoon mehu, kaneli ja sokeri. Kuumenna sekoitellen, kunnes seos pulpahtaa. Laske lieden teho puoleen ja keitä hiljalleen välillä sekoittaen n. 10 minuuttia. Kaada hillo kulhoon ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Lisää paloiteltu voi ja vatkaa sähkövatkaimella kuohkeaksi. Nosta jääkaappiin.

Tuorejuustovaahto

2 dl vispikermaa

200 g mascarponea tai muu maustamatonta tuorejuustoa

1 tl sitruunankuoriraastetta

Vaahdota kerma. Vatkaa tuorejuusto ja raastettu sitruunankuori joukkoon ja nosta jääkaappiin. 

Lisäksi n. 500 g mansikoista, joista kakkuväleihin viipaloi n. kaksi kolmasosaa. Säästä loput koristeluun. 

 Irrota pohjat varovasti leivinpaperista lastaa avuksi käyttäen. Nosta yksi tarjoilualustalle ja levitä sille ⅓ hillokkeesta ja vaahdosta. Levitä päälle puolet mansikkaviipaleista. Nosta toinen pohja päälle ja täytä samalla tavoin. Nosta kolmas pohja päällimmäiseksi ja levitä loput hillokkeesta ja vaahdosta. Koristele mansikoilla ja halutessasi sitruunamelissan lehdillä, syötävillä kukilla jne.

Tarjoa heti tai anna makujen tasaantua hetki jääkaapissa.

Raparperikiisseli

 

Kiisselit ovat ihania ja helppoja jälkiruokia, mutta harvoinpa niitä tulee tehtyä. Nyt jäi juhannuskakusta muutama raparperinvarsi yli, niin johonkin ne oli hukattava. Riittävästi syytä tehdä yhtä lapsuusherkkuani myös omille lapsille maistettavaksi.  

 

Raparperikiisseli

5 dl omenatäysmehua

5 dl vettä

n. 5 dl raparperinpaloja

1,75 dl sokeria

4 rkl perunajauhoa

lisäksi: kermavaahtoa

ripaus kanelia

Mittaa mehu ja vesi litran mittaan, ja kaada seoksesta n. 8 dl kattilaan. Lisää myös sokeri ja raparperin palat kattilaan, ja kiehuttele seosta n. 10 minuuttia, että raparperi pehmenee. Sekoita sitten perunajauho jäljelle jääneeseen nesteeseen. Siirrä kattila pois kuumalta levyltä ja kaada perunajauholitku ohuena nauhana seoksen joukkoon kokoajan sekoitellen.

Siirrä kattila takaisin kuumalle levylle ja jatka sekoittelua, kunnes kiisseli pulpahtaa. 

Anna kiisselin jäähtyä. Tarjoile kermavaahdon kanssa - päälle voi ripotella hieman kanelia.

Havusuola

 

Havusuolaa teet helposti kuusenkerkistä ja vaikkapa merisuolasta. Itse käytin karkeaa merisuolaa, mutta se hienoutui tehosekoittimessa kerkkien kanssa 

Hienostunut metsäinen ja hieman sitruksinen maku sopii oivallisesti esim. kala-, kasvis- ja miksipä ei vaikka kesän grilliruokiin. Nätti purkki koristaa myös juhannuspöytää, ja suolaa voi ripotella hieman vaikka uusien perunoiden päälle.

Havusuola on mainio kesälahja. Me teimme opettajille, hoitajille sekä avustajille omat pienet purkit, ja lisäksi vein mummolaan yhden purnukan. Ja koska yhdet tuparitkin on tiedossa, ja suola on perinteinen tupaantuliaislahja, niin yhden havusuolapurkin annan uuden talon onneksi.

Havusuolaa ei tarvitse tehdä edes nuorista kerkistä, vaan vanhemmatkin käy. Vielä vaaleat tosin luultavasti värjäävät suolan kauniimman vihreäksi. Lopputuloksen ei myöskään tarvi olla näin hienoa, vaan karkeampi käy hyvin ruokien maustamiseen.

Itse käytin ehkä n. viisi desiä kerkkiä ja n. 500 g karkeaa merisuolaa. Huuhdoin ja kuivattelin kerkät ensin, jonka jälkeen sekoitin ja hienonsin ainekset tehosekoittimessa. Kerkissä on tietenkin jonkin verran kosteutta, niin sekoitetun suolan annoin vielä kuivua ennen purkittamista, jotta se ei paakkuunnu.

Sain perheen metsästä kerättyä sopivasti kuusenkerkkiä, joten laitoin myös siirappia valmistumaan. Mitkä on sun parhaat kerkkäreseptit?

"Jotta ruokaa riittäisi, ja jotta se säilyisi".

Perinteiseen lahjaan saa hieman omaa twistiä maustamalla suolan itse.

(Ja huomiona jälleen, kerkät eivät kuulu jokamiehenoikeuksiin - kerääthän siis vain omilta mailta tai maanomistajan luvalla.💚)

Syreenihunaja

 

Tänä keväänä halusin antaa lasten kanssa opeille ja hoitajille/avustajille sekä jotain makeaa, että suolaista. Usein olen keittänyt hillon tai siirapin, mutta nyt kokeilin toista tekniikkaa ihanien alkukesän kukkien maun säilömiseen.

 

Kuumentamatta uuttamalla kukat hunajaan, säilyy molempien ravintoaineet keittämistä paremmin.

Syreeninkukkien nauttiminen edistääkin mm. suoliston hyvinvointia.

Resepti on hyvin yksinkertainen. Tarvitset muutaman (ehkä n. viisi) kukkatertun ja juoksevaa/pehmeää hunajaa (n. 500g). Puhdista tertut ja leikkaa/nypi kukat niin, että joukkoon jää mahdollisimman vähän vihreitä osia (maku niissä kitkerä). Laita kukat puhtaaseen lasipurkkiin ja kaada päälle hunaja. Peitä kukat kauttaaltaan. Pinta alkaa hieman kuplia.

Kukat alkavat tiivistyä ja nousta hunajan pintaan. 

Anna seoksen olla muutama päivä - muutama viikko, silloin tällöin sekoittaen. Valmis hunaja säilyy käyttökelpoisena useamman kuukauden (säilytä kuivassa, viileässä ja valolta suojattuna). 

 

Kukat voi jättää seokseen, mutta ne voi myös helposti kaapia pois hunajan pinnalta. 

Syreenihunajaa voi käyttää tavallisen hunajan tapaan, esimerkiksi teen joukossa, jälkiruokakastikkeena, levitteenä jne. 

Annoin hunajan maustua kolme vuorokautta, ja eron huomasi hyvin, kun maistoi vuoroin pohjana käytettyä hunajaa ja syreenihunajaa.

Lahjat laitoin pieniin hillopurnukoihin, nimikoin kohokirjoittimella ja koristelin juuttinarulla, mehiläisvaha-arkista leikatulla kuviolla sekä kuivalla syreenioksalla.

Siivilöin kukat hunajasta ennen purkitusta, mutta yhtä lailla hunajainen kukkamassa on syömäkelpoista. Sitä voi laittaa vaikkapa teen, puuron tai smoothien joukkoon makeuttajaksi, ja miksipä ei sopisi vaikka leivontaan tai omatekoisiin makeisiinkin.

Lahjaksi annoimme siis setit kesäisen makeaa kukkahunajaa sekä metsäistä havusuolaa. Lisään blogiin myös ohjeet ihanan vihreään havusuolaan.

Huom. muistetaanhan, että mikäli et käytä omia puita, on tarpeen pyytää lupa, ja varmistaa samalla, että niissä ei ole käytetty torjunta-aineita.