Vartiokylän linnavuoren rinteillä on puisten puolustusvarustusten kivisiä perustuksia. Noin 30 metriä korkea linnavuori on pääkaupunkiseudun keskeisimpiä muistomerkkejä Helsingin kaupungin perustamista edeltävältä ajalta muinaislinnan ollessa Helsingin huomattavin kiinteä muinaismuisto.
Me käytiin seikkailemassa tällä jännittävällä metsäisellä linnavuorella, ja voin sanoa, että lasten mielikuvitus laukkasi kovaa vauhtia.
Kansantarun mukaan Helsingin Vartiokylän linnan, Sipoon Sibbesborgin ja Porvoon Linnamäen ovat Itä-Uudenmaan rannikolle rakentaneet kolme viikinkiveljestä: Helsing, Sibb ja Borg. Tarinan sanotaan periytyvän Raamatusta, jossa Nooan kolme poikaa asuttivat maan vedenpaisumuksen jälkeen. On vahvoja merkkejä, että linnavuori voisi olla rautakautinen ja liittyä esimerkiksi viikinkien liikehdintään Suomenlahdella, mutta virallisesti linna on kuitenkin ajoitettu varhaiseen keskiaikaan 1200 - 1300-luvuille, jolloin ruotsalaiset miehittivät "Uuden maan" rannikkoa.
Linna on todiste alueen strategisesta merkityksestä ainakin jo 300 vuotta ennen varsinaisen Helsingin kaupungin perustamista samalle seudulle vuonna 1550. Jos on ollut linna, on varmasti ollut myös asutusta.
Linnavuorella on tehty kaivauksia, joissa näkyvän varustuksen on todettu olevan keskiaikainen eli peräisin 1200- tai 1300-luvulta. Linnan löydettyjen jäännösten rakentaminen on radiohiiliajoitusten mukaan ajoitettavissa noin vuosiin 1280 - 1330 tai 1340 - 1400, joista ensimmäisellä olisi ajallinen yhteys Birger-jaarlin tekemään toiseen ristiretkeen, ja sen seurauksena tapahtuneeseen ruotsalaisten saapumiseen Itä-Uudellemaalle. Linna rakennettiin mahdollisesti suojaamaan ruotsalaisia uudisasukkaita hämäläisiä vastaan.
Helsingin muinaislinna sijaitsi aikanaan meren rannalla, kapean salmen reunalla. Linna oli mereltä katsoen suojassa tuulilta ja katseilta nykyisen Vuosaaren takana.
Strategisesti linna oli vesiteiden risteyskohdassa.
Itä - Länsi - suunnassa linnan ohi kulki ns. viikinkien Idäntie Sveanmaan Upplannista Laatokalle Novgorodin valtakuntaan. Pohjoiseen, Hämeeseen, johti linnan läheltä vesitie - nykyinen Krapuoja - josta Vantaanjoen latvan kautta pääsi Puujokea pitkin Vanajan vesistöön. Linnan kanssa miltei samalla kohdalla Suomenlahden eteläpuolella oli puolestaan nykyinen Tallinna.
Alueelta löytyy muinaislinnan jäänteiden lisäksi myös ensimmäisen maailmansodan aikaisia venäläisten rakentamia ampumahautoja ja tuliasemia. Ne ovat olleet osa Helsingin linnoitusjärjestelmää.
Olemme näihin vastaaviin linnoitusjärjestelmän jäänteisiin tutustuneet aikaisemmin esimerkiksi
Jakomäessä ja
Mustavuorella.
Täällä oli jännittävä luola, joka oli poikien mielestä selvästi vankila. Kalteriovi oli irronnut ja makasi maassa. Jännitettiin, että olikohan tässä tyrmässä ollut pahoja sotilaita vai hurja peikko. Karkuun oli joka tapauksessa päässyt, mikä sitten olikaan. Sitten pitikin olla enemmän varuillaan, kun vanki saattoi olla vapaana jossain lähistöllä!
Linnavuoren historia on epäselvä. Joka tapauksessa se on ollut verrattain hyvin varusteltu. Sitä ovat suojanneet vuoren eteläpuolella kolminkertaiset ja lännessä ja pohjoisessa ainakin kaksinkertaiset kiviperusteiset varustukset, mutta suurin osa valleista on kuitenkin aikojen kuluessa hävitetty. Tämän kaltaisia useampia kehävalleja ei kuitenkaan yleensä käytetty suomalaisissa linnavuorissa toisin kuin ruotsalaisissa muinaislinnoissa.
Esinelöydöt viittaavat 1200-luvun loppuun ja 1300-lukuun. Löytöjen vähäisyys, niiden samanikäisyys ja vaatimattomuus viittaavat, että linna on ollut aktiivisessa käytössä vain lyhyen aikaa, sekä ehkä vain muutaman vartiomiehen oleskeluun vakituisesti mäellä.
Löytöjen puute voi viitata myös siihen, että linnan käytöstä on luovuttu ilmeisen harkitusti. Tällöin se on tyhjennetty ja purettu/poltettu. Tulipalo ennen linnan tyhjentämistä tai valloituksen yhteydessä olisi jättänyt jälkensä esineistöön. Mitään viikinkiaikaan ajoittuvaa löytöä tai rakennetta ei tullut kaivauksissa esiin.
Tämä ei poista sitä mahdollisuutta, että Vartiovuori on ollut jo ennen viikinkiaikaa tai viimeistään silloin idäntien reitin vahtina. Vantaan suulla oli näihin aikoihin kauppapaikka, jonne viikingit myös pistäytyivät jo 700-luvun lopulta alkaen.
Muita linnan rakentajia tai rakennuttajia ovat voineet olla kruunu, joku yksityishenkilö tai kirkko. Hypoteettisia rakennuttajaehdokkaita ovat myös drotsi Bo Joninpoika Grip, joka hallitsi lähes koko Suomea 1300-luvun jälkipuolella, tai sitten rakennuttaja oli Suomen laamanni Jacob Abrahamsson Djäkn, joka toimi Joninpojan kuoltua tämän testamentin toimeenpanijana Suomessa. Djäkn sai vuonna 1387 kuningas Albrekt Mecklenburgilaiselta oikeuden hallita Turun, Satakunnan ja Porvoon voutikuntia ja rakentaa linnakkeita ja linnoituksia hallitsemilleen alueille.
Lapsilla oli myös omat teoriansa, miksi linna oli raunioina.
Mikä onkaan parempaa, kuin mielikuvitusmatka lähiluonnossa!
Tutkittavaa ja ihmeteltävää riitti. Kallioissa oli isompia ja pienempiä koloja, mutta aarretta niihin ei oltu piilotettu (tai sitten sen on jo joku ehtinyt napata meidän nenien edestä). Kovasti silti etsittiin, ja lopulta maastosta löytyi kuulapyssyn kuula, joka hyvin kelpasi aarteeksi.
Suosittelen käymään (riittävän ketterien) pikkuseikkailijoiden kanssa linnavuorella. Historiallisen näkökulman lisäksi se tarjoaa aivan upeat puitteet jännittävälle elämykselle ja leikille.
Esteetön alue ei tosiaankaan ole, mutta ei turhan vaikeakulkuinenkaan.
Varovaisuus täytyy tietenkin muistaa.
Täältä ei olisi maltettu lähteä kotiin lainkaan, mutta pakkohan se oli ennen illan hämärtymistä. Kannattaa sikälikin varata aikaa. Korkealla kalliolla pitäisi vaikka kivan piknikin, ja mahdollisesti läheltä löytyy myös uimapaikka (vettä löysimme, mutta rantaa emme etsineet tällä reippailureissulla).
Hassua sinänsä, että tämäkin kohde löytyy aika läheltä, mutta en ollut tästä koskaan ennen kuullut. Paikka mainittiin ohimennen jossain nettiartikkelissa, ja siten osasin sen etsiä. Ehdottomasti yksi pakko nähdä -paikoista Helsingissä!
Kommentoithan alle, jos sinulla on tiedossa joku paikallinen helmi, joka ei välttämättä kuitenkaan ole yleisesti tiedossa. Tällaiset kohteet tekevät Helsingistä mielestäni monipuolisen ja hurjan mielenkiintoisen paikan asua.
