perjantai 29. heinäkuuta 2016

Tiikeripäivä Korkeasaaressa

Meillä tuli vuosi täyteen Korkeasaaren vuosikorttilaisina tänään tiikeripäivänä. Noin vuoden mittaisesta kokemuksesta voi lukea aikaisemmasta postauksestani Korkeasaari vuoden ympari.

Meidän visiitti tänään oli vähän ex tempore. Aamupäivä oli varattu lastenjuhlille, ja niin oltiin suht myöhään liikkeellä, eikä näin ehditty näkemään ruokintoja yms.

Matkalla oli hieman tutkailtava aikatauluja, ja jouduinkin juosta Kulosaaresta melkein koko matkan Korkeasaareen, jotta ehdittiin nauttia muusta päivän erityisohjelmasta (bussi oli toki samoihin aikoihin perillä, niin aikaa ei pahemmin voitettu, kun ei sitä jääty odottelemaan).

Kiusoittelin lapsia, että kun otettiin heille leijona- ja tiikerikasvomaalaukset, että minä olen sitten vaaleanpunainen pantteri, kun posket saattoi hieman punoittaa rattaiden (+kahden kyytiläisen) kanssa paahteessa juoksemisen jäljiltä.:D



Lapset saivat toiveiden mukaiset maalaukset, ja kävivät tiputtelemassa kolikoita vapaaehtoisen maksun lippaaseen. En tiedä kumpi oli mieluisampi juttu:D

Lisäksi päästiin testailemaan tiikeripukuja, ja voi miten söpöjä pörröturkkeja sainkaan kuvata:) 



Ärrrr ja Murrrr!




"Auta!"

Tiikereiden määrä on vähentynyt maailmassa viime vuosikymmeninä hälyttävästi. Elintilan pirstaloitumisen ja kaventumisen sekä salametsästyksen vuoksi kaikki tiikerin alalajit ovat uhanalaisia. Kansainvälisen tiikeripäivän tarkoitus on muistuttaa tästä tosiasiasta, ja kerätyt varat käytetään mm. salametsästäjiltä suojaavien metsänvartijoiden palkkaamiseen sekä ympäristökasvatukseen Amurin alueella. 


Salametsästäjien kaatopeli oli poikien mielestä ihan paras, ja vaikka niiden kaataminen ei onnistunut niin millään, niin yrittämistä olisi jatkettu loputtomiin!:D Pinssit ja tarrat saivat palkkioksi hyvästä yrityksestä molemmat!


Tällä kertaa kierreltiin hyvin vähän alueella. Uudessa hämärätalossa käytiin nyt toista kertaa, se on lasten mielestä tosi jännittävä! Aavikkokettuja ei tällä kertaa nähty, mutta jotain muuta kuitenkin:



Kilpparikurvissakin oli vilskettä. Tänään olikin (epä)mukavan kuuma. 



Ei ne kilpparit välttämättä kovin hitaita ole, tämäkin tuli pitkän matkan melko rivakasti meitä tervehtimään. Hyvä ettei aidan läpi tullut:)


Evästauko, kuvassa hieno uusi pinssi!




Samalla tsekattiin uusi vuohipiha, jota ei ole vielä avattu. Kovasti odotellaan!



Tää on niin jännää!


Poikien ihkaekat pehmikset!


Ja katoppas kuka hengaili mukavasti ulkosalla. 


"Kukkuu" ...manulitarhassakin hieman liikettä.


Kotiinpäin lähdettiin veneellä, Hakaniemen suuntaan tällä kertaa. Päästiin sitten melkosuoraa bussipysäkille. Mukavan väljää oli paatissa ja henkilökuntakin aivan superystävällistä! 



Kiitos kivasta tiikeripäivästä, toivottavasti päivä keräsi hyvin rahaa Amurin alueen luonnonvaraisten kissapetojen suojeluun! 

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Herra Hakkaraisen talossa

Rakastan kaikkia etenkin satuihin perustuvia teemapuistoja ja -rakennuksia, joten kun kuulin Herra Hakkaraisen talosta, niin siitä tuli ehdottomasti sellainen paikka, jossa täytyy päästä lasten kanssa käymään. Yövyttiin sen verran lähellä, että ennen kotimatkaa Tampereelta Helsinkiin koukattiin vielä Sastamalan kautta.


Lasten täti tuli mukaan, joten hänen leikkiessään tytärpuolen kanssa itse sain keskittyä poikien kaitsemiseen ja leikittämiseen.

Herra Hakkaraisen oma koti ja majakka sekä kummitustalo


Talossa oli kivoja yksityiskohtia ja osa somisteista oli "rauhoitettu". Suurimmaksi osaksi kuitenkin talossa sai vapaasti leikkiä, ja siitähän lapset tykkäsivät! Muutama kohta rakennuksessa oli, johon ei pieniä sopinut päästää putoamisvaaran takia (ullakko, majakka ja kummitustalo käytiin vain katsomassa), mutta enimmäkseen paikka sopi kaikenikäisille. Mikaelia toki harmitti, kun ei päässyt vapaasti seikkailemaan (tai aikuisen kanssa, mentiin nyt pienimmän ehdoilla), mutta onneksi se mieli kohentui viimeistään vessassakäynnin jälkeen!:D


Kengät pois kun nukutaan!:)


Sisustus oli kyllä kuin satukirjasta! Itse katselin mielelläni hauskoja yksityiskohtia, ja jos ei olisi näin vauhdikkaat seuralaiset, niin olisin mielelläni laskenut montako Herra Hakkaraista sielä mahtoi nukkua milloin missäkin!





Sir Artturin ritarit

Hakkaraisen kodin lisäksi yläkerrassa oli myös ritarihuone. Se taisi olla meidän poikien lempparihuone!



Liukumäki, linnanmuuri, takka, pyöreä pöytä ja lohikäärme! Ja vaikka mitä muita yksityiskohtia. Ja tietenkin ritariasusteet ja miekat leikkeihin. Tänne tultiin lopuksi vielä pidemmäksi aikaa leikkimään.








Kaikkien aikojen avaruus

Käytiin myös avaruudessa! Alakerrassa oli pimeä huone, jossa pääsi kuukävelylle ja avaruusbussiin lennolle.





Koiramäen lapset kaupungissa

Kaupungissakin käytiin.






Sekatavarakauppaa pidettiin hetki.




Lisäksi talossa oli kuunneltava Mauri Kunnas-näyttely.



Hurjan hauskan autokirjan inspiroima autopiha ja Herra Hakkaraisen unissakävely


Herra Hakkarainen oli unissakävelyllä ulkona. Saatiin uninen halaus ja yläfemma!



Alle 100 senttisten autorata oli siitä vähän hassu, että ei sielä ollut kulkuneuvoja alle 100 senttiselle:/ Mikael ajeli siinä pari kierrosta, ja kierroksen isompienkin radalla. Daniel joutui vain seurailemaan.





Tankille ensin!



Ja itsepalvelupesulakin löytyi.




Poliisiasemallakin vierailtiin.




Bussi oli paras!



Bussi oli matkalla Afrikkaan. Edessäpäin olisikin ollut Egyptinäyttely.





Kaikilla oli hauskaa Herra Hakkaraisen talossa, ja "Herra Hakkara" on yksi poikien lempparihahmoista ainakin tämän jälkeen. Varmasti satuhetkiin saadaan visiitin myötä lisää ulottuvuutta, kun lapset ovat olleet ihan konkreettisesti tarinan maailmassa. Kotona innoissaan toivat kirjat ja lelut näytille: "Herra Hakkara, olimme sielä!"

Hinta elämyspäivästä oli ihan kohtuullinen, 7-8€/hlö.