Ruusuisia makuja - ihanat juhannusherkut

Tämän juhannuksen teemana oli enemmän tai vähemmän ruusu. Valmistin siirapin kurtturuusun lehdistä, ja käytin sitä kakun, juoman ja jäätelön valmistuksessa.

Ruususiirappi

4 dl vettä

n. 4-5 dl tuoksuvien, myrkyttämättömien ruusujen terälehtiä

5 dl sokeria

Kiehauta vesi ja sulata sokeri siihen hyvin. Kun kaikki sokeri on varmasti sulanut veteen ja liemi on kirkasta, pienennä lämpöä ja kaada sekaan ruusun terälehdet. Keitä n. 5-7 min tai kunnes seos on hieman siirappimaista, ja terälehdet ovat antaneet makunsa liemeen.

Siivilöi terälehdet pois siirapista ja laita siirappi hyvin desinfioituun purkkiin.

Leivoin ihanan mehevän suklaakakun (mehevä suklaakakkupohja Kinuskikissan ohjeella) ja täytin sen ruusumoussella, sekä vadelmacurdilla. Suklaakakusta tuli maultaan ihana, mutta oli kyllä vastoinkäymisiä sitä tehdessä. Kakun viimeistely oli hankalaa, sillä pohjat halkeilivat helposti. Päälimmäinen halkesikin keskeltä yön aikana, joten kukkakoristelusta piti tehdä aiottua runsaampi;) Mutta ei sinänsä, aion tehdä seuraaville juhlille samanlaisen, toivottavasti paremmalla onnella sillä kertaa!

Ruusumousse kakun väliin:

250 g mascarponea

6 dl kermavaahtoa

0,5 dl ruususiirappia

1 rkl vaniljakreemijauhetta

Sekoita juusto ja siirappi keskenään ja sekoita sitten joukkoon vaahdotettu kerma. Lisää makusiirappia tarvittaessa.

Juhlavaa ruusujuomaa nautittiin kakun kanssa. Se valmistuu helposti ruususiirapin ja sitruuna-kuplaveden sekoituksella. Jääpalat olen tehnyt jäädyttämällä syötäviä kukkia jääpalamuotissa.'

  

Valmistin myös helpon ja makean ruusujäätelön, ja jälkiruokana tarjoilin sen grillattujen ananasrenkaiden ja grillattujen ruusun terälehtien kera.

Ruusujäätelö (ilman jäätelökonetta)

5 dl kermavaahtoa

1 prk makeutettua maitotiivistettä

1 dl ruususiirappia

Vaahdota kerma ja sekoita kaikki ainekset keskenään. Laita pakastimeen vähintään neljäksi tunniksi, mielellään ainakin yön yli.

Grillasin terälehdet folion päällä, minuutti pari riitti, ja kääntämisen jälkeen vähempikin. Sitten vain annoksen koristeeksi ja herkuteltavaksi.

Tuoreetkin ruusun terälehdet koristavat annosta.

Arvaatkos mille ruusu maistuu? Yhtä hyvälle, kuin tuoksuukin! <3

Mimi ja Kuku Lintsillä

Jee, kolmas kerta tänä vuonna (ja koskaan) kun käydään katsomassa Mimiä ja Kukua, mutta minkäs teet, ovat niin kivoja<3

Meidän lapset (kukapa ei?) tykkää niin kovasti ihan ensinnäkin ohjelmasta, levyistä, ja tietenkin hahmoista itsestään. Samalla, kun odoteltiin päivän tokaa esitystä alkamaan, kierreltiin alueella hieman.

 

Tänään ei ollut varsinainen huvittelupäivä (sillä olin yksin vastuussa kolmesta eri-ikäisestä, eikä näin ollen olisi ollut mahdollista kulkea laitteissa heidän kanssaan, saatika että se olisi ollut ison rahan arvoista), ja kiertelimme alueen ilmaisia kohteita. Ne vaikuttavat vähentyvän joka kerta.

Pieni uusi leikkialue oli tullut lisää, ja se oli kyllä kiva, pienemmät lapset ainakin olisivat viihtyneet siinä pidempäänkin, vaikka 2-vuotias tarvitsi äiskän apua aika paljon. Itse toki olisin mieluummin säilyttänyt yhden-kaksi pikkulasten laitetta tämän yli 4-vuotiaille sopivan leikkialueen sijaan. 

Tällä kertaa pienimmän kanssa ehdittiin kahteen laitteeseen, vanhemmat lapset kävivät neljässä...

Onneksi tiedän, että meillä on mahdollisuus kerran kesässä mennä ihan rannekkeiden kanssa (kiitos hyvän arpaonnen), sillä niin paljon joutui tarjota lapsille "ei-oota". Tosin, edelleen olen enemmän kuin tyytyväinen, että alueelle pääsee vapaasti, ja että keikkoja ja jokunen laite löytyy pikkulapsiperheillekin taloustilanteesta riippumatta. Iso lahja sekin.<3

Parasta antia oli, kuten olettaa saattaa, Mimin ja Kukun show. Sadetta alkoi ropista siinä ihan hitusen ennen esitystä, mutta kohtuudella onneksi. 

 

Esikoinen on edelleen omalla tavallaan ujo osallistumaan, mutta eläytyminen tulee kyllä sitten ihan sydämestä. Kolmen keikan kokemuksella hän uskaltautui käymään jo lavan reunallakin, mutta aika monta kertaa kävi myös istumassa sylissä. Nuorempi pojista piti hauskaa yleisössä omalla tavallaan, välillä osallistuen ja välillä muuten vain ilakoiden. Pääasia, että on hauskaa!:D 

Voi ei, eiks Kukua oo madotettu?!

Takuuvarman hauska keikka taas, ja liikuttava jopa :') Meidän lapsista taisi vain bonus hypätä matobussin kyytiin, mutta onneksi reippaita lapsia oli yleisössä kyllikseen.

 

"Noidan taikapata lemuaa...." 

Entäs minä sitten? No pyrin keskiyleisössä hieman hillitsemään itseäni, mutta välillä huomaan laulavani ja leikkiväni mukana, oli ne omat lapsukaiset tsempparia vailla tai eivät;)

 

Kaverille hali<3

 

Herkkis-esikoinen niin tykkää Mimistä:) Oi sitä ylpeyttä, kun uskalsi käydä Mimin luona, ja sai häneltä kortin! Kukua hän aika paljon vielä jännittää, vaikka itsekin on kuulemma leijona. 

Nuorempi pojista haki sankaripassin Kukulta, hän on niin tottunut leijoniin, kun kerran velikin on sellainen.

Esikoinen pääsi Mimin syliinkin:) Ujosti onnellinen pikkupoika<3

Kiitos taas kivasta keikasta, kiva oli käydä Lintsilläkin ekakertaa tänä kesänä.

Juhannuspäivä Yoldianmeren rannalla

Juhannuspäivänä tahdoimme olla kotosalla, joten kävimme aamupäivällä pikkukettujen kanssa päiväkävelyllä, keräillen samalla kukkasia kotiinvietäväksi. Mikael oli ahkerin kerääjä, poika rakastaa kukkasia<3 Tässäpä oiva tilaisuus lisätä toka artikkeli kotiseutukokonaisuuteen.

Käytiin nimittäin kävelyllä "Helsingin varhaisimmalla biitsillä", Yoldianmeren rannalla.

Matkalla kuitenkin keräiltiin niitä kukkasia.

Jotkut kukat on vähän vahvempia.

"Mikä tuola meni??"

Yoldiameri oli nykyisen Itämeren varhaisvaihe, joka syntyi noin 11 600 vuotta sitten, kun Baltian jääjärvi yhdistyi Atlanttiin Keski-Ruotsin poikki syntyneen salmen kautta jäätikön vetäytyessä alueelta pohjoiseen. Vettähän sielä ei siis ollut, mutta komea kivimeri kuitenkin.

Lasten vaatteet on vuosien mittaan keräilty Tintun Kettumallistosta.

​

Etelä- ja Keski-Suomi olivat laajalti Yoldiameren alla, mutta laajoja maa-alueita nousi vauhdilla merestä, alkujaan saaristoina. 

Yoldiameren synty noin 11 600 vuotta sitten liittyy kylmän dryaskauden päättymiseen ja samalla jääkauden loppumiseen. Jää vetäytyi nopeasti pohjoiseen, koivu alkoi vallata etelästä alaa ja ihmisiä liikuskella merestä kohonneella Suomen alueella. 10 000 vuotta sitten männyt valtasivat metsät. Yoldiameren vielä melko kylmää preboreaalikautta sanotaan myös varhaiseksi lämpökaudeksi. Nämä tiedot nappasin vain Wikipediasta, mielenkiitoista luettavaa.

Jakomäenkallion muinaisranta on 60 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella.

Kerättiin siis kukkasia, tehtiin aikamatka, tutkittiin luontoa ja evääksi rouskuteltiin omput. Ja kyllä, kuuma tuli ja vaatteet väheni:D

Kotona grillailtiin lohta ja tomaatteja (täytetty juustolla ja pestolla). Uudetpotut, höyrytetyt vihannekset ja kukkaisa salaatti kuului aterialle myös.

Jälkkärinä nautittiin grillattua ananasta ja ruusujäätelöä (johon ohje myöhemmin).

Ruuan ja pienen päivälevon jälkeen menimme vielä virkistäytymään läheiselle rannalle. 

Ja leikittiin kotipihassa vesi-ilmapallosotaa.

Ja saippuakuplaleikkejä <3

Meillä oli hurjan kiva päivä, ja ihan huomaamatta se venyikin myöhäiseksi. No mutta, lomakin, niin ei kai se haittaa!