Maailma kylässä 2016

Kivoista kaupunkifestareista on syytä mainita viime viikonloppuinen "Maailma kylässä". Keskeinen sijainti ja vapaa pääsy toki helpottavat osallistumista, mutta se tarkoittaa myös väenpaljoutta. Tunnelmaltaan rento ja ystävällinen tapahtuma kuitenkin kestää hienoisen tungoksen kiitettävästi, ja lapsikatraan kanssa liikkuessa voi tietenkin harkita omat liikkeensä festarialueella tarkemmin.

 

Ensisijaisesti tultiin keppieläinfarmi-työpajaa varten. Toki siinä samalla katseltiin muutenkin ympärillemme ja nautittiin tunnelmasta. Vierailtiin kiinnostavissa kojuissa, joista saimme evästä globaaliin ajatteluun ja auttamiseen. Tytärpuoli on innostunut keppareista, ja pääsi tekemään ensimmäisen ihan itse Kierrätyskeskuksen järjestämässä työpajassa. Ennen työpajan alkua kuitenkin muunmuassa kaivettiin matoja ja piirrettiin kuvia "oikeudenmukaisuudesta".

Poika piirsi kukon munan, jossa on kanoja ja tipu, ja tietenkin siemeniä, sillä "kanat tykkäävät syödä siemeniä". 

Lasten alueella oli tiivis tunnelma.

Oltiin melko ensimmäisten joukossa odottamassa työpajan aukeamista, joten keppejä ja sukkia riitti vielä. Jokunen taisi jäädä ilmankin, sillä askartelijoita oli hurja määrä.

 

Saksia sai jonottaa joka työvaiheen kohdalla, joten aikaa meni paljon. Pojan kepparin osalta päädyin auttamaan enemmän kuin halusinkaan, sillä ei se olisi varmaan valmistunut lainkaan muutoin:)

Tyttö sai panostaa mielensä mukaan, mutta sovittiin, että voi vielä parannella kotona, ja esimerkiksi suitset tehdään myöhemmin.

 

Leikattavia osia laitettiin pojan omaan vain korvat, silmät poika piirsi itse. Löydettiin kiva oranssi lankarullakin, niin saatiin heviletti liimattua kiinni. Molemmat saivat hepat suurin piirtein valmiiksi, ja sitten oli vielä pikainen kisa puiston puolella.

 

Kisailijoita oli kyllä monennäköistä ja kokoista:) Meidän poika taisi olla viimeinen, ja teki innoissaan kunniakierroksen. Palkinnoille päässeistäkään ei ollut yksimielisyyttä, joten toivottavasti suurin osa otti kisan yhtä leikkimielellä!

Työpaja oli kiva, ja selvästi sille oli kysyntää. Tilaa olisi tarvittu aika paljon enemmän, ja osa materiaalista tosiaan hupeni nopeasti ja loppui. Inspiraatiota saatiin kuitenkin, ja varmaan tehdään parannellut tai uudet keppariversiot itsenäisesti kotosalla joskus myöhemmin. Suunnaton ilo näistä kuitenkin saatiin, ja ylpeitä ovat lapset itsetekemistään ratsuista. 

Vielä kiinalaista lohikäärmetanssia ja pienen kojukierroksen jälkeen kotiin. Meni työpajassa sen verran paljon aikaa, että ohjelma jäi meillä taas vähäiseksi.

Omenankukkia

Omena kukkii nyt ihanasti, ja sen innostamana valmistin pikaisen omenapiirakan. Ostin taannoin tarjouksesta "paistettua säilykeomenaa", joten sain hyvän tekosyyn testata sitä käytännössä.

Kieltämättä omenatäyte oli tasainen, maukas ja herkullinen, mutta olen enemmän perinteisen omenapiirakan kannalla. Ehkä piirakan sijaan teen lopusta omenasäilykkeestä omenakakun.:)

Kauniit omenankukat käyvät myös koristeena, kun ei ole myrkkyjä/torjunta-aineita käytetty. Tässä piirakassa on muropohja, ja vain tuota "paistettua omenaa" täytteenä, ja pinnalle ripottelin kanelia. Tarjoillaan vaniljavaahdon, kermavaahdon tai vaniljakastikkeen kera. Kirpeä täyte ja "kuivahko" pohja kaipaa makeaa tasapainoa lisukkeen muodossa.

Oletkos muuten maistanut omenankukkaa? Taitaa olla, että yleisimmin odotellaan hedelmäsatoa, ja kukat jäävät rauhaan:)

Kiinnostaisi kuitenkin, jos jotain olette kukista tehneet. Itselläni ei ole satunnaista koristekäyttöä lukuunottamatta kokemusta.

Kiitoslahja päiväkotiin ja kuusenkerkkäsiirappi

Nuorimmaisen kevätlahja hoitajille viittasi vahvasti ryhmän nimeen, joten halusin jatkaa teemaa vanhemman pojan lahjojen osalta. Havunen oli kuitenkin jo haasteellisempi kuin Lemmikinkukka.

Onneksi tähän vuodenaikaan ja omaan elämäntapaani kuuluu vahvasti kuusenkerkät, ja jo vuosia niitä on kerätty, maisteltu ja keitetty siirapiksi. Yhteys havusiin on siis löydettävissä näissä purnukoissa:

Pienet sievät purkit täynnä makeaa ja hyvinvointia edistävää siirappia.

Mikael askarteli kukkaset ruukkutikkuihin kartongista, joten nämä kukat ei kuihdu. Viihtyy hyvin muiden ruukkukasvien vierellä, eikä vaadi hoitoa.

Sisustustarjottimelle siirappi, kukka lapselta ja muutama makeinen.

Kiitoksena makeesta vuodesta

Ja hellästä huolenpidosta

Keitin kerkkäliuosta

Kuusen vuosikasvusta

Lisää sitä herkkuihin

Tai ota kurkkukipuihin!

- Havunen Mikael -

Kuusenkerkkäsiirappi on ihanaa esimerkiksi jäätelön, puuron tai liharuokien kanssa, mutta aivan oivallista se on myös "yskänlääkkeenä".

Lisätään vielä ohje tuohon siirappiin.

n. litra kuusenkerkkiä

n. 1,2 litraa vettä

n. 700 g luomu ruokosokeria

Huuhtele kerkät hyvin ja keitä vedessä n. 2,5 tuntia. Siivilöi ja puristele vesi kattilaan, ja lisää veteen sokeri. Keitä siirapiksi n. 1,5-2 tuntia.

Kaada siirappi puhtaaseen astiaan, ja sulje kansi tiiviisti. Säilytä viileässä.

Lasten saariseikkailu Harakan saarella

Meidän viikonloppu oli aika vahvasti luontoviikonloppu, ja sehän sopii, kun sunnuntaina vietettiin kansainvälistä luonnon monimuotoisuuden päivää. Lauantaina käytiin Korkeasaaressa, jossa Let It Grow-kampanjan mukaisesti heräteltiin etenkin huomaamaan, kunnioittamaan ja suojelemaan lähiluontoa ja sen monimuotoisuutta. Sunnuntaina kävin esikoisen kanssa Harakan saarella oppimassa lisää tästä lähiluonnosta. Korkeasaaresta varmasti teen vähän laajemman postauksen jossain vaiheessa, mutta Harakan saaresta nyt vähän enemmän.

 

Osallistuimme siis Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen järjestämälle maksuttomalle retkelle. Edestakainen venematka maksoi 5+2€. Harakan saari sijaitsee Helsingin keskustan läheisyydessä aivan Kaivopuiston edustalla, josta yhteysvene liikennöi n. puolen tunnin välein. 

 

Pojallehan jo pelkästään venematka on elämys. Matka oli lyhyt laiturilta toiselle, joten kyydissä ei ehtinyt kyllästyäkään.

Saariseikkailut on suunnattu 4–10 -vuotiaille lapsille. Luonto-opas tutustuttaa lapsia (ja aikuisia siinä samalla) leikin ja sadun sekä aistiharjoitusten kautta Itämeren saloihin.

Itsehän olen jo vuosia seurannut saaren tapahtumamainoksia. Kieltämättä olen odottanut tätä tilaisuutta innolla, joten kun esikoinen on nyt täyttänyt neljä vuotta, niin heti käytiin tarkistamassa paikka. 

(Tokihan saarella voi retkeillä omatoimisestikin. Mikäli opastetut retket ei innosta, tai aikataulut ei sovi, niin kaunis ja viihtyisä saariluonto on mieluisa retkikohde muutoinkin.)

 

Itse seikkailuun sitten: Opas kertoi meille veden emännästä, Vellamosta.

Vellamo on lähettänyt lapsille pullopostia, kaikki kuunteli tarkoin, kun opas luki kirjeen.

Lapset saivat käteen tai poskeen amuletin, jonka avulla saattoi hypätä Vellamon vedenalaiseen maailmaan.

 

Ensimmäisenä kävimme akvaariorakennuksessa, jossa akvaarioissa esittäytyy merenalainen elämä.

Hauskinta oli kalastella Itämeren kaloja, ja kuuntelu jäi vähän vähemmälle.

Kokeilimme myös, miltä maailma näyttää kampelan silmin.

Ja lapset maistelivat vettä. Mikä mahtoi olla suolaista, keskisuolaista, ja mikä makeaa vettä?

Lapset osasivat laittaa vesi- ja suola-astiat oikeaan järjestykseen.

 

Kuljettiin "viidakon läpi". Lapsi pohti, että mentiin varmaan Afrikkaan.

 

Perinneleikkejä muutettuna luontoaiheisiksi. Peilinä oli tällä kertaa sammakko.

 

Mielenkiintoiset näyttelyt kannattaa käydä katsomassa. Mm. muinaiset meret- näyttely ja Visa Hietalahden valokuvanäyttely esillä.

Valkoposkihanhia on runsaasti, ja saattavat olla aggressiivia näin pesimäaikaan. Kunhan muistaa huomioida ympäristöään, niin niiden kanssa tulee varmasti toimeen.:)

 

Näkyykö nuijapäitä?

 

Meren silottamilla kallioilla maalasimme vedellä viestin Vellamolle.

Poika piirsi viestiinsä kalan, ja myrskyn. Kiitos Vellamo hauskasta seikkailusta!

Saarelta löytyy myös satutalo Vellamo, jossa leikki ja eläytyminen, ja rauhoittuminen lukemalla, on mahdollista.

 

 

Mitä kuuluu?

 

 

Vielä viitta ylös ja odotellaan paluukyytiä.

Kannattaa tutustua saaren retkivalikoimaan. Esimerkiksi lasten retkiä järjestetään kesäsunnuntaisin klo 12.30–15 ainakin vielä 19.6. , 3.7., 24.7. , 7.8. , 21.8. ja 28.8. Retkille ja muihin tapahtumiin ei tarvitse ilmoittautua. Meillä oli tosi kivaa, vaikka poika vielä aika pieni olikin saamaan kaiken irti yhteisleikeistä ja faktoista. Pääasia, että kokemus oli mieleenpainuva, positiivisella tavalla jännittävä, ja luontosuhdetta rakentava.