Synttärit on nyt juhlittu, ja sanottakoon heti alkuunsa, että kivaa oli. Ja hurjaa.
Kuten kutsut jo lupailivatkin, niin seikkailua on tiedossa. Pienillä puuhapisteillä ja somistuksella sainkin ihan mukavasti asiaankuuluvaa tunnelmaa. Heti ovesta sisään tultaessa meillä oli "luolapiirrosseinä".
Kiinnitin seinään dinoaiheisesta värityskirjasta irroitettuja maisemasivuja, ja lapset saivat vapaasti piirtää ja värittää (omat terveisensä synttärisankarille). Olin valmistanut tätä varten dinosaurusten muotoisia vahaliituja. Liituja oli sen verran paljon, että tein kaikille myös kotiinvietäväksi pienen pussukan.
Ihanasti seinustalla olikin kuhinaa vähän väliä, ja saatiin värikäs muisto Mikaelille!
Lattialla oli dinosauruksen jalanjälkiä, ja niitä seuraamalla saattoi löytää nämä "puuhapisteet". Väriliitujen kanssa samalla pöydällä oli "dinokulaarit", jotka tutkija sai ottaa mukaan etsintöihin.
Jalanjäliä pitkin pääsi lastenhuoneeseen, jossa oli dinosaurusten pesintäalue. Huoneessa oli Dinosaurusten luola (lasten teltta hieman naamioituna) ja sielä saattoi koettaa kiinnittää Triceratopsille sarvea.
Toisessa suunnassa jalanjäljet johtivat parvekkeen ovelle. Sielä paleontologeja odotti kaivuualue.
Dinoilla oli bileet parvekkeella.
Keskellä lattiaa oli iso laatikko täynnä hiekkaa. Lähemmin tarkasteltuna siinä oli kyllä muutakin, hiekkaa, kiviä ja simpukoita. Ja vielä lähemmin tarkasteltuna myös dinosauruksen luita ja luurankoja. Lapsille oli varattuna hieman työvälineitä, lapioita, suteja, siivilöitä ja suurennuslaseja. Niitä käyttäen lapset alkoivatkin innokkaasti etsiä hiekasta fossiileja. Nähtävästi olin piilottanut ne aika hyvin, sillä löytäminen ei vaikuttanut olevan liian helppoa. Dinoja oli kyllä joka kohdassa, mutta alempana oli kiinteämpää hiekkaa kuin pinnassa, joten pienimmät keskittyivät siirtelemään päällyshiekkaa edes takaisin.
Veikkaan, että tuo löytäminen ei ollutkaan lapsille se suurin prioriteetti, jos edes ymmärsivät jotain tiettyä etsivänsä. Simpukoiden ja kivien löytäminen oli ihan yhtä jännää. Kun tässä yhteistyötä oltiin tekemässä, niin enemmän fossiileja löytävät tietenkin auttoivat muita niin, että kaikki saivat viedä dinosauruksen mukanaan.
Kun hiekkalaatikolla oli pemotettu kohtuullisen hyvin, kävin hakemassa "löytämäni" dinosauruksen pesän. Pesässä oli monta värikästä kivettynyttä dinosauruksen munaa. Jokainen lapsi sai yhden, ja innokkaasti koettivat omansa rikkoa. Tehtävässä oli mukavasti haastetta.
Tutkimuspöydällä oli rekvisiittana oikeita kiviä, joten käytimme niitäkin munien rikkomiseen. Munan sisältä löytyvän pienen dinosauruksen lapset saivat laittaa taas lahjapussiinsa. Tämä oli monen lapsen lemppariohjelma.
Lastenhuoneessa oli iso dinosauruksenmuna-pinjata. Sinne siirryimme kaivauksilta, ja lapset huitoivat munaa lapioilla, kun ei mulla ollutkaan varattuna järeämpiä aseita. En ollut varma, keksinkö edes, mihin sen pistän roikkumaan, kun mitään ruuveja meillä ei katossa ole (vielä). Tämä oli siis aika lonkalta vedetty juttu.
Muna on tehty ilmapallon päälle sanomalehtisivuilla ja vesi-liimaseoksella. Tässä myös hyötykäytin vanhat maalit pois, niin kovin nätti ei sitten tullut.
Pikkuveli leikkimeiningeissä.
Keittiössä oli tarjolla kaikille kaikkea. Eli Naminsyöjille, Lihansyöjille ja Kasvinsyöjille omat herkkunsa.
Namuliskot saivat syödäkseen mm. valkosuklaaluita. Niitä löytyi minttusuklaa-popparikulhosta, joka oli toimitettu suoraan kaivauksilta.
Pteranodoninmunia pesineen (suklaalla kuorrutettuja suolatikkuja ja pääsiäismunia)
Sain hankittua erikoiserän meripihkaa hyönteisillä (appelsiinihyytelöä ja korintteja).
Alunperin ensimmäinen ideani dinosaurus-pöytään oli tulivuori. Ajattelin tehdä itse synttärikakusta tulivuoren, tai maiseman, jossa tulivuori on tärkeässä osassa. Lopulta tein vain pienen kakkutikkarimassakakun, kun ideoita vain oli liikaa. Tässä siis samaa massaa kuin minitulivuorissa, eli periaatteessa niiden näpertelyn olisi voinut jättää välistä. (Suklaakakkutaikina, dominokeksi, mascarpone ja limecurd. Koristeet on sokerimassaa ja laava candymeltsiä.
Synttärikakku (eli Ättylinkakku) on tällainen pieni "Kolmisarvi". Tein kaksi 6 munan kakkutaikinaa ja paistoin yhteensä kolme kakkua. Ensimmäinen taikina suorakulmaisessa vuoassa, toinen taikina isossa ja pienessä pyöreässä vuoassa. Kovin moneen osaan ei kakkua tarvinnut enää pilkkoa, mutta pikkukakusta taisi jäädä puolikas yli. Kakussa oli kahdessa kerroksessa itse keitetty mustikkacurd ja vaniljakiisselitäyte, kostutus maidolla. Sarvet ja "luukauluri" on riisimuromassaa, ja lopuksi koko komeus on kuorrutettu kreemillä ja viimeistelty sokerimassalla. Niin ja sitten toki maalattu elintarvikeväreillä. Tämä oli mun ensimmäinen muotokakku, ja olen kyllä siihen nähden tyytyväinen!
Tässä vielä kuva ennen väritystä. Väritys ei ollut ihan niin onnistunut, tykkään tästä albiinosta.
Tämä valkosuklainen fossiili löytyi piirakasta, jossa on kirjaimellisesti suklaata suklaan päällä.
Tulivuoreen upotin juhlasoihdun. Tässä kuvia testikierrokselta.
Kasvissyöjille oli porkkanaa (ja paprikaakin tuli lisäksi) ja vihreää ruokaa (salaattia ja kurkkua).
Tee-Rex tarjoili tietenkin teetä (ja toki kahviakin), ja limuliskot limua.
Velociraptorin munia.
Lihansyöjille oli myös tyrannosauruksen munia, ja pitkäkauloja (leipää). Vieraat saivat täyttää leipänsä ja ottaa makunsa mukaan lisäkkeitä, joskin juuston yms. unohdin laittaa tarjolle.
Biosauruksia, maustettuja maissinaksuja dinohahmoissa. Aivan paras löytö lähimarketista.
Synttärisankarin sanottavat kakusta: "Hurja nukkuu" (vaimealla äänellä). Hieman reippaammin sitten totesi, että äiti on tehnyt, ja istui kuuntelemaan onnittelulaulua!
Ja juhlasoihtu/tulivuorenpurkaus oli hitti!
Kaikenlaisia pikku unohduksia sattui kaiken järkkäilyn - ja etenkin kiireen - keskellä. Leivänpäällisten lisäksi pikkuleivät unohtui kaappiin. Fossiiliaiheisia kanelikeksejä oli kuitenkin tehty.
Sankarilla oli tosi tosi kiva päivä. Kiitos kaikille vieraille mahtavasta seurasta, läsnäolosta, ja tietty lahjoista;)
